2025

02.01.

Uusi lennokkivuosi on alotettu missäpä muualla kuin alkuperäisessä kesäparatiisissa. Valitettavasti nyt ei eletty enää kesää, vaan sydäntalvea. Yksityistie oli näemmä auraamatta viime päivien lumisateiden jäljiltä, mutta lumeen oli ajettu hyvät urat. Tämä riemu loppui sitten viimeisen asutun talon kohdalla. Pieni tsekkaus ulos ja varmistus siitä, että lunta oli vain viisi senttiä tai hieman yli. Octavia puski erittäin hyvin näin matalassa hangessa. Ladon jälkeisellä suoralla osuudella oli aidan viereen tuiskannut sen verran lunta, etten edes lähtenyt yrittämään ns. varsinaiselle varikolle, vaan tyydyin lähimpään varikkopöytään.

FunCup oli saanut alleen Hobby Kunkun nokkapyöräsukset, jotka paljastuivat liian pieniksi, eikä kone päässyt niillä ilmaan. Vastaavasti laskussa sukset eivät kannatelleet konetta puuterilumessa. Ehdin lennättää Vesaa odotellessa parit 3s2650 mAh Zippy-lahjoitusakut, joilla tuli tiimaa seuraavasti; 8'39" ja 9'37", mikä oli todella mukavasti ties miten vanhoille akuille.

Vesa lennätteli useasti tälläkin kentällä nähtyä RV-8 -konettaan, joka sekin oli luonnollisesti suksivarustuksella. Lensin päivän päätteeksi loput Vellulta saadut lahjoituskennot, joilla päästiin 9'56" ja 9.20" mittaisiin lentoaikoihin. FunCup ei oikein ollut iskussa. Sukset kyllä luistivat, mutta eivät kantaneet koneen painoa neitseellisellä puuterilumella. Nokalla oleva APC 11x5,5E sekään ei oikein vetänyt kunnolla ja lopuksi moottorin akseli ehkä hieman vipotti ja moottorista kuului pieni sivuääni, olisikohan laakerit jo finaalissa? Kaikesta huolimatta takanapäin on tosi kiva talvien harrastepäivä.

05.01.

Edellisenä iltana FunCup kokenut pienen kasvojenkohotuksen. Ensinnäkin keulalle laitettiin sama Banggoodista hankittu SURPASS-HOBBY C35 Series V2 C3536 -sähkömoottori 1050 kv-arvolla, joka on toiminut varsin erinomaisesti PA Addictionin nokalla. Potkuriksi vaihtui hieman isompi lapa; APC 12x6E. Koneen alle vaihdettiin DuBron kunnon sukset. Akuiksi valikoitui kinkkilandian 3s2200 mAh mustat akut, joilla lensin viime vuonna mm. Yak-55M -konetta.

Suunnistin pitkästä aikaa Petikkoon, koska se oli sopivan lähellä koelentoa ajatellen. Paikan päällä oli hiihtokansaa pilvin pimein. Kannoin kamani lähimmältä parkkipaikalta varikolle. Kone pärähti lentoon varsin kevyen ja helpon oloisesti pehmeältä puuterilumelta, eikä uusi moottorikaan pitänyt mitään sivuääniä. Parin läpilaskun kera lentoaikaa kertyi mukavasti 14'15". Nyt pitää todeta, että FunCup on hyvässä iskussa talvea varten. Toivotaan vaan, että hyviä hankikelejä piisaa runsain mitoin

06.01.

Eilisten positiivisten kokemusten rohkaiseman latailin peräti kuusi kappaletta 3s2200-akkuja tämän päivän lennätyssessiota varten. Nämä ovat siis Multiplexin FunCupia varten, mikäli asia ei tullut selväksi vielä rivien välistä. Olinkin jo heti päivän valjetessa Talosaaren lennokkikentälle. Onneksi nyt on ollut jo pidempään pakkasta niin, että pop-up järvi on vetänyt jäähän. Vähäinen lumitilanne ja joku ystävällinen traktorimies on pitänyt parkkipaikkaa aurattuna, niin että kentällä voi lennättää myös talvella. En ehtinyt saada kunnolla kamoja autosta ulos, kun paikalla tulivat Vesa ja Valkkan puheenjohtaja.

Niinpä ilmassa olikin parhaimmillaan aamulla -14 C pakkasessa peräti kolme sähkökonetta; mun FunCup, Vesan RV-8 sekä Pj lennätti Hobby Kingin MX2 3D Epp-konetta. Vaikka pakkasta oli paljon, niin onneksi oli sentään täysin tyyntä. Olin pakannut sopivasti vaatetta päälle ja niinpä olosuhteet olivat kaikin puolin erittäin hyvät. Neljä ensimmäistä akku lennettiin harmaassa kelissä. Sen jälkeen aika sankka lumipyry pyyhkäisi kentän ylitse ja viides akku ajettiin sitten aikalailla kentän tuntumassa, sillä muutoin kone olisi armotta hävinnyt lumipyryn keskelle. Lähetinhuppu oli kyllä todella hyödyllinen kampe tällä kelillä jo pelkästään lumen vuoksi, puhumattakaan sen sisällä olavasta mukavasta lämmöstä, jolloin pystyi ajamaan mainiosti ilman hanskoja. Tässä vaiheessa olin jo yksin kentällä. Oli oikeastaan aika hienoa lennättää sankassa lumipyryssä. Lensin vielä viimeisenkin akun tyhjäksi. Tässä vaiheessa suurin pyry oli jo helpottanut. Lopettaessani hommia, auton ulkolämpötilamittari näytti vielä -12 C lukemia.

Aamupäivän mittaan tiimaa kertyi kuudella akulla 86’27”, mikä on kyllä todella hyvin tässä pakkasessa. Teki kyllä hyvää vetää happea raikkaassa pakkassäässä kolme tuntia. Tähän päälle vielä hyvät harrastuskaverit, toimivat koneet ja kiva keli, niin kyllä suu vetää väkisin makeaan hymyyn.

12.01.

Eilinen lumimyräkkä kovan tuulen ja tuiskun kera oli onneksi kadonnut yön aikana taivaan tuuliin. Aamu aukeni maalla kirpeässä -10 C pakkasessa. Tämän lisäksi taivas oli kauniin sininen, aurinko paistoi kirkkaana ja lehtikään ei värähtänyt.

Nyt oli mitä hienoin keli harrastaa nautittavan rentouttavaan old timer -lennätystä. Näin talvisin ryypytän moottorin suosiolla vanhalla 2t-bensalla suoraan suoneen tulpanreiästä. Sen jälkeen moottori käynnistetään hellästi puolipuristuksilla, ettei vaan pytty ole nestelukossa. Moottorin käytyä hetken, kiristän tulpan kunnolla.

Wara-junnu lähti lentoon rivakalla heittolähdöllä täyden kaasun saattelemana. Ehkä pudotin kierroksia näin kylmällä turhan nopeasti, sillä moottori sammahti jo parin minuutin lennon jälkeen. Varsin onnistuneen laskun päätteeksi kone kiepsahti nokilleen pehmeässä puuteri lumessa. Varikkokäynnin jälkeen kone lähti uudelle lennolle. Olin nyt hieman avannut pääneulaa rikkaammalla. Lensin tällä lennolla kovemmilla kierroksilla, että pytty pysyy sulana. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun OS 26 FS -moottorilla ja valtaisalla 300 ccm tankilla sekä varsin isoilla kierroksilla lentelyn lopputuloksena lentoajaksi tuli 44’53”. Eniten ihmetytti se, että polttoaineen nestepinta oli vasta hieman alle puolen välin, olisikohan silmämääräisesti löpöä jäljellä vielä n. 40%.

Koska tällä kertaa minulla ei ollut keskuslämmitys päällä radiohupussa, niin reilu tunti koneen kanssa puuhatessa oli saanut näpit jo kohmeeseen. Olipa tosi nasta lennätyskeli ja hyvin toimiva lennokki. Nämä old timerit ovat siitä mukavia lennokkeja, että ne ovat varsin nopeasti lentokunnossa ja näin talvisin niitä voi turvallisesti lennätellä hieman kohmeisimmilla näpeillä.

19.01.

Tein pienen tiedusteluretken Talosaaren lennokkikentälle ihan vaan nahdäkseni, millaisessa kunnossa kenttä ja parkkipaikka olivat lauhan jakson seurauksena. Yllätyksekseni paikalla olikin jo aamuvirkku puheenjohtaja. Toine mukava yllätys oli se, että parkkipaikka oli aurattu auki ja siihen mahtuisi peräkkäin varmaankin kolme ellei jopa neljä autoa.

Pj:llä oli mukanaan Pienoismalli-lehdessä 80-luvulla julkaistu Siipiveikko-lennokki. Forssan suunnalta Jussi rakensi saman koneen, jonka siiven sain poikki, jonka seurauksena kone saikin uuden nimen: “Siipiheikko”. Mutta varsinaiseen asiaan. Kone oli ihan kiva hupilennokki, koska se oli päivitetty tämän päivän sähkölennokiksi.

01.02.

Sää on ollut varsin vaihtelevaa tänä talvena. Mun tarinoiden ohessa olevista kuvista saa helposti sellaisen käsityksen, että onpas ollut hieno ja luminen talvi. Maa on jälleen lumeton, eikä onneksi just nyt sada, niinpä olikin kiva päristellä old timerilla pitkästä aikaa.

Ensimmäinen lento jäin vain puolen minuutin mittaiseksi moottorin sammuttua. Tällä kertaa ei tarvinnut kahlata umpihangessa konetta hakiessa. Saatuani moottorin uudelleen käyntiin, laihensin pääneulaa noin vartin verran. Tällä säädöllä moottori tuntui käyvän mainiosti. Vajaan puolen tunnin lennätyksen jälkeen moottori oli kaiketi jo notkistunut sen verran, että se kävi selkeästi liian rikkaalla. Otin koneen välilaskuun yhden pysähdyksen taktiikalla ja laihensin neulaa suurin piirtein, siihen, mitä se alunperin oli. Lensin Wara-Junnulla hyvin harmaassa ja hieman tuulisessa kelissä 36’35” (34’08”) mittaisen lennon.

Lensin vielä lounaan jälkeen junnulla toisen lennon. Tuuli oli nyt tyynempi, mitä aamusta ja aavistuksen verran valoa oli hetkellisesti tarjolla. Tyyntä keli riitti ensimmäisen puolen tunnin ajan, ennen kuin tuuli jälleen virisi. Tästä huolimatta tämän päivän lentokeli oli varsin kelvollinen. Toisella lennolla saldoa tuli seuraavasti; 42’20” (40’25”).

Lentojen jälkeen oli vuorossa kaluston huoltotauko. Ensisijaisesti sekoittelin pari kanisterillista 10% nitrolla terästettyä menovettä. Jemmassa on Optifuelin 20% nitrosoppaa, jota lantrasin 50/50 suhteessa nitrottomaan Klotz Heliglow öljylliseen ns. suoraan polttoaineeseen. Näillä kannuilla pitäisi pötkiä pitkälle kevääseen. Kaivoin myös naftaliinista viime vuosien aikana luottokoneeksi nousseen 3D-härpättimen Lazer 3D. Pohjattomaksi juopoksi haukuttu Mr Irvine käynnistyi ensimmäisellä yrittämällä, kunhan oli saanut ryyppynsä. Pääsee tälläkin koneella harrastamaan sitten kun olosuhteet ovat kohdillaan.

07.02.

Tänään tarjoutui oiva tilaisuus lähteä töistä jo reilusti aikaisemmin ja mikäpä on miehellä mielessä; no tietysti se, siis lennätys. Tänään oli ajatuksena muutenkin käydä surauttamassa töiden jälkeen, mutta kun lähtö vielä aikaistui, niin mikä onkaan sen parempaa. Autoon oli sullottu Multiplexin FunCup ja kuusi kappaletta piri pintaan ladattuja 3s2200 akkuja.

Paikan päällä kesäparatiisissa oli aika pilvinen ja kalsa keli. Matkalla auton lämpötilamittari näytti -1 C, mutta näin leutona talvena kroppa ei vaan ole tottunut kovinkaan kylmään keliin. Toisekseen oli liikenteessä normaalilla vaatetuksella työpäivää ajatellen, alta puuttui siis kokopitkä lämpökerrasto.

FunCup oli vielä lumien jälkeen suksivarustuksessa, mutta hyvinpä kone näytti toimivan huurteiselta/jäätyneeltä nurmikolta. Jo kahden akun jälkeen mietin vakavasti, että lähdenkö kotiin vai jatkanko. Tätä miettiessä sytytin leirivalkeat ja laitoin viralliset lennätysmakkarat elikäs Wilhelmit paistumaan grilliin. Kenttälounaan myötä tulen äärellä sain sen verran lämpö kroppaan, että lensin loput neljä akkua tyhjiksi. Kahdeksan minuutin ajastimella tiimaa kertyi minimissään 48, käytännössä hieman enemmän. Enpä ole koskaan aloittanut after work -lennätyksiä näin aikaisessa vaiheessa, mitä tänä vuonna. Vaikka nyt eletään vasta helmikuun alkupuolta, niin on se vaan hassua, että kenttä on paljon vihreämpi, mitä monena kuivana kesänä.

08.02.

Vaikka Forecan täsmäsää näytti alimmillaan 4 m/s tuulta Vuosaareen, niin siitä huolimatta uhmasin hieman masentavaa säätiedotusta ja suuntasin eilisen kaluston kera kohti Vallilan lennokkikerhon luonnonkaunista kenttää Talosaarentien varrella. Kenttä ja parkkipaikka olivat varsin hyvässä kunnossa, siis maa oli kauttaaltaan jäässä, eikä jäätäkään ollut ihan mielin määrin.

Hämmästykseni oli varsin suuri, kun oli täysin pläkä keli. Hörppäsin ensin lämpimät rituaalikahvit kitusiin ja sitten laitoin FunCupin lentokuntoon. Täällä olikin sitten oiva tilaisuus kokeilla, miten keveästi kone lähtee sileältä jäältä DuBron suksilla. Kun kone oli ollut pienen tovin ilmassa, niin eikö se hemmetin tuuli sitten virinnyt. Korkealla ajaessa tuulesta ei ollut mitään haittaa. Lensin näissä olosuhteissa vain kaksi akullista, on sitä parempiakin kelejä nähty.

09.02.

Tälle päivälle oli luvattu lähes pläkää ja niinpa odotukset olivat korkealla kivan lennätyspäivän osalta. FunCupin lisäksi pakkasin autoon The Junnun, joka on ollut syksystä lähtien pölyä keräämässä. Olin ehtinyt lentää FunCupilla kaksi ensimmäistä akkua tyhjäksi, kun Pasi saapui paikalle. Ennen lentojen jatkamista, piti lisätä hieman vaatetta päälle.

Aamun edetessä kohti puolta päivää, kentälle saapui hissukseen lisää tuttuja harrastuskavereita. Parhaimmillaan parkissa oli viisi autoa ja koneita vähintäänkin tulpamäärä. Tänään oli tarkoitus ottaa tämän talven ensimmäiset savut ulos Pikku-Saitosta, mutta se jäi nyt tällä kertaa haaveeksi, samoin kuin koneen lennätys. Tämä vähän harmitti, kun oli näin tyyni ja täydellinen old timer keli.

Onneksi mulla oli vielä paljon ajamattomia akkuja FunCupiin, joten tyydyin lennättämään tätä konetta, mikä sekään ei ollut hullumpi vaihtoehto. Lensin Cupilla keskimäärin yhdeksän minuutin lentoaikoja, joten tiima satoi plakkariin ihan kiitettävästi kuudella akulla; 54 minuuttia. Olipa tänään varsin mukava harrastepäivä kivan kaveriporukan kanssa. Tulin viettäneeksi kolme ja puoli tuntia laatuaikaa kentällä kaiken kaikkiaan. Vaikka pakkasta oli naurettavat n. -4 C, niin kylmä pääsi hissukseen hiipimään kroppaan, vaikka nyt olin varustautunut kunnon vaatetuksella.

11.02.

Piipahdin tänään töiden jälkeen Petikossa. Kävin pitkään henkien taistoa siitä ajanko Petikkoon vaiko kesäparatiisiin. Petikko voitti sillä varauksella, että siitä olisi voinut sujuvasti jatkaa kohti Seutulan kylää. Tämä päivä ei ollut kelin puolesta sellainen napakymppi, mitä eilinen olisi ollut, mutta silloin ei vain ollut mahdollisuutta lähteä harrastamaan työpäivän jälkeen. Nyt se mahdollisuus oli. Keli oli tasaisen harmaa, aika tyyni, hieman lunta leijaili, kun tein lähtöä töistä.

Paikan päällä oli yhtä lumetonta kuin missä tahansa muuallakin. Ladut olivat tietty kovassa käytössä. kentän viereistä hiekkatietä oli selkeästi muutkin ajaneet, joten niinpä minäkin. Ajelin Multiplexin FunCubilla uudemmat kinkkiakut tyhjiksi, jolloin tiimaa kertyi n. 25 minuuttia. Aika pian aloitettuani lennätyksen sain seuraa microkopteria lennättävästä kaverista. Tuollainen kirppu on aika ärhäkän oloinen härpäke.

Minulla oli luonnollisesti radiohuppu käytössä, mutta siinä ei ollut tällä kertaa lämmitystä, enkä tullut käyttäneeksi edes hanskoja, niin kylmä alkoi hiipiä näppeihin neljän akun jälkeen. Kaksi muuta akkua jäivät tällä kertaa ajamatta. Olinkohan kentällä noin tunnin verran, niin tässä ajassa sai taas hyvin vedettyä happea muutaman asteen pakkassäässä.

07.03.

Tämä talvi on ollut varsin omanlaisensa, ennen kaikkea vähäluminen ja senkin suhteen on/off. Olin jo viikolla uskonut sääennusteisiin ja vaihtanut FunCupin alle fillarit. Eiköhän tämä ole varma merkki saada takatalvi esiin. Tämä jää nähtäväksi. Kovan viikon päätteeksi oli vuorossa kunnon after work kaikkien aikojen kesäpartiisissa #1. Yhden pysähdyksen taktiikalla nappasin paketin makkaraa huoltoasemalta matkan varrelta. Olen oppinut vuosien varrella sellaiseksi herkkusuuksi, että lennätyksen ohessa pitää olla grilli kuumana, että saa huikopalaa tarvittaessa.

Olin ladannut neljä kappaletta mustia CHNL:n 3s2200mAh akkuja Multiplexin FunCupia varten. Kentällä oli jo mukavan keväinen keli. Vetelin akuilla 12 minuutin normilentoja kivassa kelissä. Vesalla oli mukanaan “El cóndor pasa”-teeman mukainen radio-ohjattava kotka, joka oli ilmassa tietyistä kulmista katsottuna varsin aidon oloinen lintu. Oikeita kilpakosijoita ei ilmestynyt mistään näköpiiriin.

08.03.

Eilisestä innostuneena latasin toisen mokoman 3s akkuja, eli kahdeksan akkua Multiplexin FunCupia varten. Forecan tuntiennusteen tuulilukemat hieman hirvittivät, mutta tuulta päin, kuten sanonta menee. Sää oli muuten mitä hienoin kevätpäivä. Tuuli oli nyt sen verran navakkaa, että FunCup jäi tällä kertaa maihin. Olisihan sitä pystynyt lennättämään, mutta nautinto olisi ollut varsin kaukana. Päivän aikana tuulesta huolimatta paikalla oli käynyt ilahduttavan monta autokuntaa harrastamassa, parhaillaan kolme. Tällä kertaa kenttälounas oli fine dining -tasoa vallitsevissa olosuhteissa.

09.03.

Tänään suuntasin Talosaaren kentälle heti aamulla päivän kirkastuessa. Automatkalla lämpömittari oli nollan tuntumassa. Perillä maa oli vielä aavistuksen jäässä yön jäljiltä, mikä näkyi kuurana maassa. Parkkipaikka oli sen verran epäilyttävän näköinen, että auto oli parasta jättää aivan tien liittymään. Parasta oli täysin pläkä keli. Kentzu oli aamuvirkkuna paikalla jo ennen minua ja oli jo lopettelemassa siinä vaiheessa, kun vasta kannoin kamoja varikkopöydille. Nautiskelin aamutuimaan kolmen akun verran upeasta lennätyskelistä. Olli tuli sillä aikaa kun lennätin.

Tullessani uudelleen kentälle, vakioporukka, siis Pasi, Mika K ja Vesa olivat jo paikalla. Jossain vaiheessa Vuosaaren suunnalta ilmestyi motorisoitu riippuliidin, joka aikansa pörräsi merenpuoleisen pellon päällä. Sitten se katosi sinne, mistä oli tullutkin. Myöhemmin sama kaveri tuli käymään kentällä muuten vaan, koska meidän toiminta yläilmoista katseltuna oli herännyt hänen mielenkiintonsa. Jossain vaiheessa ajattelin, että onko nyt kyse niistä villeistä venäläisista riippuliidinharrastajista, jotka ovat meidänkin kenttää luvattomasti käyttäneet miehitettyyn ilmailuun. Tyyppi oli kuitenkin ihan suomalainen.

Lensin FunCupilla päivän aikana kahdeksan lentoa. Ajastetulla 12 minuutin lentoajalla tiimaa kertyi 96 minuuttia. Viimeisellä lennolla akkuluukku/kabiini irtosi aika korkealla. Onneksi tajusin pyytää Pasia seuraamaan mihin se putosi. Luukku oli päätynyt Krapuojan toiselle puolelle lähes läpipääsemättömään pajuryteikköön. Se oli onneksi vain reilut 2 m korkealle pienen pajun oksissa, mistä sen sai ravistelemalla alas. Loppu hyvin, kaikki hyvin, nyt oli harrastepäivä mukavasti paketissa ja suuntasin kotia kohden.

20.03.

Tein tänään ex tempore -lennätyksen Petikon kentälle. Ulkoilualueen parkkipaikalla oli kohtalaisen paljon autoja, sillä viimeiset intohimoiset spandex-hiihtäjät hinkkasivat jäistä n. 100 metrin ovaaliuraa ympäri. No, huvinsa kullakin, niin on minullakin. Olin kentällä jo kello 8:00 pintaan aamusta ja yllätyksekseni paikan päällä oli joku aamuvuorolainen ennen minua.

Mukanani oli Multiplexin FunCup, joka on menneen talven aikan osoittautunut varsinaiseksi luottokoneeksi. Mukanani oli kuusi kappaletta CNHL:n 3s2200 mAh akkuja, joilla sain tunnin verran kokonaistiimaa. Aamusella oli tosi kaunis ja tyyni keli, niin mikäpä siinä oli harrastaa. Kaunista aamua katsellessa oli aina välistä mukava höräpätä kuumat kahvit yhdessä voisilmäpullan kera.

22.03.

Tänä viikonloppuna oli luvassa pientä pintaremppaa maakunnassa. Pakkelin kuivumista oli paras odotella lentokentällä, missä aika menee ikään kuin siivellä. Tämä jos mikä on aito win-win -tilanne. Tullessani Forssan lentokentälle, hallilla näytti olevan täysi tohina päällä; autoja oli paljon parkissa kaikki hallin ovet olivat sepposen selällään. Sisällä hallissa oli työkaluja lattia levällään. Aikani huutelin, että onko täällä ketään, niin eipä ketään ollut. Olisin kertonut lentäjille aikeista lennättää. Olipa kyllä huolettoman oloista toimintaa hallilla.

Mennäänpä itse asiaan. Lensin Multiplexin FunCupilla turhan navakassa tuulessa ainoastaan kaksi lentoa. Näistä ei ole sen enempää raportoitavaa. Keli oli aurinkoisen hieno ja kaunis

Illan tullessa ja tuulen tyyntyessä mun piti vetää anoppilan pellolla yksi lento täysin tyynessä kelissä. Nyt pääsin kunnolla trimmaamaan koneen. En toistaiseksi lähtenyt säätämään korkeusperäsimen työntötankoa takaisin päin siihen, mitä se oli ennen Petikossa tehtyä säätöä. Korkeusperäsin sai olla reilun tapin verran vedolla ja siiveke vajaan tapin verran vasemmalle.

23.03.

Ajelin heti aamusella Forssan lentokentälle. Matkun tukikohdassa oli ollut kunnon yöpakkanen; auton lasit olivat kuurassa ja auton ulkolämpötilamittari näytti klo 7 jälkeen vielä -7 C. Oli myös ihan pläkä keli. Onneksi myös kentällä oli tyyntä. Paikan päällä oli aikamoinen lintujen konsertti. Jossain vaiheessa joutsen pariskunta veti komean ylilennon jossain viiden metrin korkeudessa suunnaten kohti Loimalammia, mistä kuului jo kova vesilintujen kaakatus.

Olipa kiva lentää loput kolme akkua tyhjiksi kauniin kuulaassa ja tyynessä kelissä. Kyllä nyt jaksaa puurtaa remppakohteen kimpussa, kun sain ensin tunnin vetää raikasta happea kitusiin.

26.03.

Tänään oli suunnitelmissa aloittaa viikonloppu rentouttavalla “after work”-lennätyksellä missäpä muualla kuin upeassa Kesäparatiisissa #1. Koneeksi valikoitui Sbach XL, joka on avorakenteisena koneena päässyt keräämään pajalla pölyä talven ajan. Nyt oli tarkoitus karistaa koneesta pölyt ainoalla oikealla tavalla, siis lennättämällä sitä.

Paikan päällä oli hieman kovempi tuuli, mitä oletin. Tuulesta siis, sehän on ollut periaatteeni jo pitkään. Sbach XL lähti hienosti lentoon. Aika pian liian matalalla pelleily pääsi kostautumaan sillä seurauksena, että potkuri meni poikki ja moottoria ympäröivät epp-soirot menivät poikki. Vesalla oli paremmin keliin sopiva sähköpuhku, joka lensi hienosti.

“After work” -rituaaleihin kuuluu totta kai hieman parempi lihatuote grillissä käristettäväksi. Tällä kertaan grillissä tirisi maittava broilerin rintaleike, joka nautittiin Jaffa-limonaadin kera.

30.03.

Toinen talven pölyttymässä ollut kone oli liukkaanpuoleinen GP:n Pikkusportti. Koneeseen tuli viime vuonna pikkuhaaveri, kun laskun jälkeen epähuomiossa tökkäsin kaasun uudelleen auki sillä seurauksella, että kone törmäsi varikkopöydän jalkaan. Tässä rytäkässä siipi pääsi vääntämään runkoa jättöreunan takaa ja samalla irrottaen siiven kiinnityksen rakenteita rungosta.

Nyt kun Sbach XL:n kopsahduksen seurauksena oli jäänyt melkein kaikki Tatun 3s1800 mAh akut ajamatta, niin nyt oli oiva tilaisuus tehdä sen suhteen korjausliike. Kotona ja Talosaaren suunnalla ropisi vielä hieman vettä, kun suuntasin lennokkikentälle. Paikan päällä peliaikaa oli sen verran vähän, että lensin ainoastaan kaksi akkua. Hienosti tämäkin kone toimi pikkuremontin jälkeen.

01.04.

Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle! Nyt ei ole kyse mistään aprillipilasta, vaan totisesta todesta, kun duunin jälkeen suunnataan aurinkoisen ja varsin keväisen kelin vallitessa “after work”-lennätykselle kauniin luonnon ja rauhan tyyssijan keskelle. Koneena on edelleenkin autossa mukana kulkeva GP:n Pikkusportti.

Paikan päällä puhalteli hieman navakampi, mitä oletin. GP:n Pikkusportti on osoittautunut varsin kelin kestäväksi ja liukkaasti lentäväksi koneeksi, joten konevalinta osoittautui erinomaiseksi. Mukana matkassani oli ainoastaan neljä Tatun 3s1800 mAh akkua. Ne olivat äkkiä ajettu tyhjäksi neljän minuutin nimellisellä lentoajalla. Vesalla oli mukanaan Multiplexin FunCup sekä RC-Factoryn maan mainio Sbach 342 XL.

13.04.

Tänään päräytettiin polttomoottorikausi käyntiin sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin vanhan ja jo kovia kokeneen sotaratsuni l. Super Sportti kanssa Talosaaressa, minne saavuin puolilta päivin. Sportti on uinunut talviuntaan verstaan kätköissä ja nyt jos koskaan oli aika päräyttää OS46LA käyntiin ja saada kone ilmaan.

Ensimmäinen käynnistysyritys kilpistyi siihen, että tankilta kaasuttimelle lähtevät letku irtosi. Moottoritila on sen verran ahdas, ettei letkua saa paikoilleen sitä kautta, vaan siipi piti irrottaa, että tankin sai koneesta ulos ja letkun taas paikoilleen. Laatumoottori on aina laatumoottori. Ossi lähti talven jäljiltä aika pienen suostuttelun jälkeen käyntiin.

Tuuli oli yltynyt sitten aamun ihan reippaaksi ja välillä oli tosi pahoja puuskia. Lensin koneella aika lyhyen testiluonteisen lennon ihan vaan varmistaakseni, että kone on talven jäljiltä iskussa. Olihan se. Kentällä oli mukavasti tuttua ja kivaa porukkaa mitä erilaisemmilla lentävillä härpäkkeillä. Näin pitkästä aikaa mm. ison 700-sarjalaisen polttiskopterin. Lensin päivän mittaan vielä toisen lennon varsin levottomassa kevätkelissä.

15.04.

Tälle päivälle oli luvassa erittäin hienoa ilmaa, joten töiden jälkeen totta kait suunnattiin lennokkikentälle nauttimaan täysillä. Autoon oli tällä kertaa pakattu luotettava sotaratsu jo viimeisen 10 vuoden ajalta, siin Hobby Kingin Epp Yak-55. Koneella on takanaan suurin piirtein tuhat lentoa ja koneessa on edelleenkin potentiaalia enemmän, mitä se lennättäjässä. Nyt oli korkea aika saada talven pölyt pois tämänkin koneen siiviltä. Aluksi kentällä oli kovempi tuuli, mitä päiväsaikaan lounastauolla aistin ja mitä Forecan tuntiennusteessa luvattiin; 2-3 m/s.

Akkuja oli ladattuna ennätykselliset 15 kpl. Mukana pyörivät edelleenkin jo vuonna 2014 hankitut 4s1300 mAh Nanot ja 4s1600 mAh Turnigyt, joista kummastakin setistä on jo yksi akkupaketti päätynyt kierrätykseen. Lensin siis ensimmäiseksi just nämä akut ja niissä olikin yllättävä paljon potkua jäljellä ja niinpä molemmilla akkutyypeillä saatiin ajettua ajastimen mukainen neljän minuutin 3Ö-koheltaminen. Vesalla oli mukanaan North American T-28 Trojan sekä kaks'taso Waco, jotka molemmat lensivät hienosti taitavan pilotit käsissä.

Keli ja olosuhteet kaikkinensa olivat niin kohdillaan, että harrastajan sielu kyllä lepäisi tässä mielenrauhan tyysijassa. Lentojen välissä grillissä tirisi jyväbroilerin reisipalat sekä makkara, mikä kyllä maistui A. Le Coq Premium -oluen kanssa. Maittavan kenttäillallisen jälkeen jaksoi jälleen purkaa LiPo-akkuja taivaan tuuliin. Laskennallisesti lentoaikaa saatiin tasan 1h, joka on todella paljon tällaisella koneella, jonka kanssa ohjaus ei saa herpaantua hetkeksikään.

18.04.

Nyt kevään edetessä ja lennätyskelien parantuessa on vakaa aikomus pöristellä yhä enemmän polttomoottorikalustolla. Niinpä autoon oli pakattu jo kertaalleen tuhkasta, tai paremminkin Petikon metsästä, feenix-linnun lailla uudelleen siivilleen noussut Super-Sportti ja vanha ilmojen perusduunari Epp-Yak-55. Aamu oli Talosaaren suunnalla aika sumuinen, mutta kohtalaisen tyyni.

Testailin aluksi Yakissa lahjoituksena saatuja Turnigyn sinisiä 4s1600 mAh-akkuja, josta #1 osoittautui ihan kelvolliseksi akuksi, jolla lentää nelisen minuuttia. Sen sijaa kaksi muuta akkua ovat SER-kamaa. Omat ja alkuperäisetvuonna 2014 hankitut Turnigyn 4s1600 mAh-akut alkavat olla käyttöikänsä päässä n. 120 lataus/purkusyklin jälkeen. Molemmat riittävät juuri ja juuri neljän minuutin lentoon, minkä päätteeksi oli kuumia ja pullistuneita. Lennetään niillä vielä tätä kesä, niin sanoin jo vuosi sitten. Joka tapauksessa rahoilla on saatu hyvin vastinetta. Samassa tilassa alkaa olla myös alkuperäisen 4s1300 mAh Nano, joilla kolme minuuttia alkaa olla realistinen lentoaika. Nanoilla alkaa olla plakkarissa n. 150 sykilä takanapäin. Messissä oli myös uudempia 4s1300 Nanoja, joilla kone liikahtaa ihan pirteästi koko neljän minuutin ajan. Lentoja kertyi yhdeksän.

Kun Lipot oli saatu purettua täysimääräisesti taivaan tuuliin, oli jo aika ottaa pakasta Super-Sportti. Aamun avattiin 7’29” mittaisella lennolla. Lennon aikana oli pientä tuulenvirettä meren suunnalta. ensimmäisen lennon jälkeen sumu oli aika sankkaa. Otin Sportin ilmaan, mutta näköolosuhteet olivat sen verran huonot, että kone oli pakko ottaa alas neljän minuutin jälkeen. Kokeilin vielä kolmatta lentoa, mutta olosuhteet olivat aivan samanlaiset. Sportti lensi ehkä vartin verran tänään. Kaikein kaikkiaan tosi hyvä lennätyspäivä takanapäin.

19.04.

Olin tänään jo heti aamusta Talosaaressa saman kaluston kera, mitä eilen. Yak:ia varten oli ladattu sama eilinen akkusetti. Eivät ne eilen kyykänneet 4s1600 mAh akut miksikään tulleet latauksesta, roskiin vaan. Yakia oli kiva kieputtaa kauniissa ja tyynessä kelissä. Jossain vaiheessa keli synkkeni ja viiden minuutin saderintaman pyyhkäisi kentän yli niin, että sähkölennätyskamat oli parasta ottaa auton suojiin. Ilman kirkastuttua ajoin loput akut tyhjiksi. Yakilla kertyi tiimaa ykdeksällä akulla 36 min verran. Tänä aikana paikalle oli tullut Olli, joka lennätteli omaa designia olevia keveitä sähkökoneita.

Omalta osaltani lennot jatkuivat polttomoottorin pärinällä ja paukkeella. Sportin eka lento oli ihan normisettiä; 7’39”. Ennen toista lentoa moottori sammahti pariin otteeseen ennen kuin pääsin ilmaan. Lennon aikana vaihtelevat pilviolosuhteet asettivat omat haasteensa, auringon paistaessa RayBanit olivat ihan jees, mutta arskan mentyä pilveen oli taasen jo liian hämärää. Lennon kestoksi kirjautui 7’28”. Lensin koneella vielä kolme lentoa, jotka olivat lentoajoiltaa 7’20” paremmalla puolelle (7’26”, 7’25” & 7’23”) Yhdessä laskussa ensimmäinen maakosketus meni aika pitkäksi ja kone pysähtyi vasten kentän reunapöheikköön tukialaustyylisesti. Viimeisessä laskussa moottori sammahti, eikä konetta saatu rullattua takaisin. Railakasta sporttitiimaa kertyi 37’21” ja Yakilla vedeltiin suurinpiirtein saman verran, mitä Sportilla. Huikean upea harrastepäivä on takanapäin. Nyt on naama yhtä hymyä korviin asti.

24.04.

On pakko painaa pitkää päivää, aina välillä ja sen vastapainoksi pitää tilaisuuden tullen karta rentouttavalle after work -lennäkyselle, niin tein myös tänään. Kohteeksi valikoitui upea lennokkikenttä hyvän seuran kera. Nyt kun olen taas päässyt Epp:n ja LiPon makaan, niin koneeksi valikoitui luonnollisesti Hobby Kingin Epp Yak-55. Akkuina olivat 10 vuoden takaiset, vielä ihan riittävän hyvässä iskussa olevat paketit ja kolme uudempaa 4s1300 mAh Nanoa. Toinen vanhoista Nanoista kyykkäsi aika pian lähdön jälkeen. Taitaa +150 lataus/purkusykliä tehneen jo tehtävänsä.

25.04.

Eilinen akkusetti oli taas ladattuna, kun ajelin kohti Vallilan lennokkikerhon kenttää. Päivä oli ihan kaunis, mutta kentällä puhalteli ihan armottoman kova tuuli. Tein vain yhden lennon eilen kyykänneellää akkupaketilla, joka nyt näyttää toimivan ikäänsä nähden moitteettomasti. Olikohan mestarille nyt eilen käynyt niin, että akku oli vaan jäänyt lataamatta? Katselin, kun Mikko pyöritteli iso polttomoottorikopteriaan hienosti kovassa tuulessa. Lennot jäivät tällä kertaa vähiin, mutta tulipa saatua raitista ilmaa sitten senkin edestä grillilounasta nauttien. Kuten kuvasta näkyy, joidenkin ulkopuolisten koiraharrastajien on ihan pakko käydä tekemässä u-käännös pehmeällä parkkipaikalla. Jäljet ovat sen näköisiä. Kyllä kyrsii tuollainen meininki.

27.04.

Hobby Kingin Epp Yak-55 lensi tällä kertaan Forssan pienlentokonekentällä. Maaseututukikohdassa oli aamuvarhain ollut peräti -5 C, ja vaikka lämpötilasta olikin kadonnut negatiivinen etumerkki, kentällä oli ihan hemmetin kylmää. Joo, vikaa oli myös harrastajan vaatekerrassa. Lensin viikon jäljiltä ns. vuosikerta-akut tyhjiksi, siis neljä lentoa tulin lentäneeksi tällä kertaa.

28.04.

Tänään elämä oli taas yhtä Epp- ja LiPo -juhlaa, kun tulin aamupäivällä Petikkoon Hobby Kingin Epp Yak-55 sekä ison akkuläjän kanssa harrastamaan. Ihan aamulla sää oli ollut aika harmaata ja vähän ripsi vettä aamulenkin aikaan ja jäin epäilemään, että tulee tästä päivästä selkeää vai ei. Onneksi sää kirkastui ja lämpeni sitten hyvin äkkiä.

Lensin aluksi lahjoituksena saadut upouudet 3s1300 mAh Nanot, niin pitää kyllä todeta, että uusi akku on aina uusi. Normilentojen päätteeksi akkut olivat ihan viileitä kaiken maailman 3Ö-kohelluksen jäljiltä. Seuraavaksi testasin niin ikään lahjoituksena saatuja, tosin jo käytettyjä 4s1600 mAh Turnigyjä, joita on itsellänikin pari kappaletta Yak:n alkuajoista lähtien

Numero #4 tuntui olevan hyvässä iskussa. Puhtia riitti normilentoon ja kaiken maailman kohellukseen. Akku oli lennon päätteeksi aavistuksen haalea, mutta mikäs ihme se on. Myös #5 lunasti paikkansa jatkoon, kuitenkin jääden aavistuksen verran #4:sta. #6 oli samaa hyvää settiä kahden aiemman kanssa, jatkoon menee tämänkin akku. Viimeisin akku #7 oli selkeästi nelikon huonoin ja lämpimin lennon jälkeen. Lennetään tälläkin sen, mitä akussa vielä potkua riittää.

Päivän päätteeksi ajettiin aika vähän lennetyt Hobby Kingin 4s1400 mAh mustat Graphene-akut. Nämä ovat paskoja; isoja, painavia ja lämpenevät, vaikka kaikki ovat alle 20 syklin akkuja. Realistinen lentoaika näillä on vain 3’30”. Onneksi akut olivat aikanaan ihan sikahalpoja jossain Black Friday-alennuksessa, muistaakseni noin 7€/kpl.

Tulihan päivän aikana lennettyä 11 lentoa tosi hienossa ja kauniissa säässä ja vieläpä ihan omassa rauhassa.

30.04.

Tänään Homo Propellius -ihmislaji pääsi taas kerran toteuttamaan lajilleen tyypillistä käyttäytymistä lajitoverinsa seurassa ja vieläpä otollisissa maasto-olosuhteissa. Olin siis menossa lennättämään Talosaarentien kentälle, jonne Vesa oli saapunut hieman minua aikaisemmin. Koneena oli mikäs muu, kuin Hobby Kingin Epp Yak-55 ja mukana oli repullinen 4s-akkuja.

Olin vihdoikin saanut aikaiseksi ladata kaikki lahjoituksena saadut 4s1600 mAh-akut. Tästä setistä olinkin jo testannut pariin otteeseen kolmea ensimmäistä akkua. Tästä sarjasta pitää uskoa, että #2 ja #3 ovat SER-kamaa, niitä on nyt kolmeen otteeseen ladattu - turhaan. Setin kaikki muut akut pääsevät jatkoon. #1 on erinomaisessa iskussa, samoin #5, joka oli täyden lennon jälkeen ihan viileä. Vastaavilla omilla vuoden 2014 akuilla päästään 3 ½ minuutin lentoaikaan, mikä on hyvä saavutus tämän ikäisille akuille.

Aamun edetessä lentää kohelsin kaikki 22 akkua tyhjäksi. Osalla lennettiin vajaat neljä minuuttia, osalla vähän yli. Tällä päästään jo huikeaan noin 88 minuutin lentoaikaan; 1h 28’. Homo Propellius -ihmislaji on tunnetusti hyvin perso tipuille, mitä tänäänkin tirisi grillissä. Olipa varsinainen Mega-LiPo-Epp -päivä takana päin.

01.05.

Vietin jo perinteeksi muodostunutta vaihtoehtoista ja alakulttuurisävytteistä Wapun päivää upealla Talosaarentien lennokkikentällä. Työväen juhlassa oli mukana luonnollisesti ilmojen perusduunari Super Sportti. Työväen juhla ei perinteisesti ole säänhaltijan suosiossa, ei ollut nytkään. Paikan päällä oli tyyntä, mutta kalsaa ja harmaata. Lensi Sportilla tasaista noin 7’30” lentoja. Kolmas lasku oli päivän paras ja siinä kone istahti nätisti vehreälle nurmelle. Neljännellä lennolla lähestymisnopeus vaikutti pellon päällä olevan sopivan rauhallinen, mutta se ei kuitenkaan ollut sitä. Kone tuli laskuun yhdellä vähän isommalla pompulla. Viides ja päivän viimeinen lasku oli aavistuksen töksähtävä, vaikka kokonaisuudessaan se oli ihan ok. Tässä alkaa olla vaan niin itsekriittinen, että vain paras kelpaa. Päivän kokonaislentoaika oli 38 minuutin pintaan, ei paha.

04.05.

En ollut aamun ensimmäinen harrastaja, vaan paikan päällä Olli oli ehtinyt jo ennen minua. Ihan samaan syssyyn kerhon puheenjohtaja tuli nauttimaan aamulennoista. Minä lennätin polttomoottorikonetta, muut lensivät sähköllä. Aamu oli todella aurinkoisen hieno ja kaunis keli. Forecan eilisen tuntiennusteen mukaan tälle päivälle olisi ollut luvassa maltilliset 2-3 m/s tuulta, mutta paljon kovempaa täällä puhalteli. Välillä oli kuitenkin ihan tyyniäkin hetkiä. Tällä kertaa tuuli puhalteli mantereen suunnalta ja niinpä suurin osa laskuista otettiin mereltä päin. Aamulla tästä suunnasta laskuun tullessa ainoa haitta on se, että kone lähestyy suoraan auringosta. Päivän edetessä tämä hetkellinen haaste helpottaa auringon kiipiessä taivaan kantta pitkin ylemmäs. Kuudella lennolla kertyi tiimaa 44 minuuttia.

10.05.

Maalla on mukavaa, sanotaan, mikä pitää paikkansa ja vielä mukavammaksi tekee se, että saa viskata old timerin ilmaan. Lähdin iltalennolla milläpä muulla kuin Wara-Junnulla. Keli ei ollut ihan tyyni, mutta eipä se juurikaan haittaa meikäläistä. Jostain pohjoisen suunnasta pukkasi tummaa pilveä, ja rintaman edetessä alkoi tyyntyä, mutta myös jokunen pisara tuli alas. Katsoin parhaaksi keskeyttää lennon, jolloin tiimaa ehti kertyä 31’39”.

Hieman pidemmän varikkokäynnin aikana sade kuivui kasaan ja keli tyyntyi täysin. Kauniissa ja tyynessä alkuillan kelissä sai kaikessa rauhassa puksutella aika pienellä kaasulla. Niinpä moottoriaika hätyytteli jo tunnin maagista rajaa; 56’56”. Moottorin sammuttua liitelin koneella vielä sen verran, että tunnin raja rikkoutui: 60’33”. Tässä sitä on taas jollekin ihmettelmistä. Parhaimmillaan taivas oli yhtä kaunis, mitä vanhoissa SF-filmeissä, joissa on ikuinen kesä ja poutataivas cumulus-pilvineen. Tällä hetkellä kuvasta puuttui vain se kesä.

13.05.

Vietin tänään laatuaikaa hyvien vuosikertaviininen.. eikun vuosikerta-akkujen parissa. Omaa settiä on vielä neljä akkua vuodelta 2014 ja pari vuotta sitten saatuja 4s1600 mAh -pakkoja on toinen mokoma. Tarkoituksena on ajaa näillä viime vuosikymmenen helmillä niin pitkään, mitä niissä riittää potkua.

Kaikki akut toimivat odotusten mukaisesta, mutta lahjoitussetin #1 alkoi osoittaa jo väsymisen merkkejä. Loput akkupakat samasta vuoden 2017 sarjasta olivat hyvässä iskussa. Minulla oli Epp-Yak akkujen purkulaitteena ja Vesa wacoili tuttuun tapaansa. Lopuksi tietysti grillattiin.

16.05.

Suunnistin jo anivarhain kohti Talosaarentien lennokkikenttää. Tänään oli vuorossa pöristelyt polttomoottokoneella ja hihassa oli ässäkorttina mikäpä muu kuin Super-Sportti. Kenttä oli hienossa kunnossa, kun nurmikko oli ajettu ihan pari päivää sitten. Ilma on tosi kaunis ja aurinkoinen, mutta mantereen suunnalta puhalteli tosi kova tuuli.

Näin aamulla aurinko paistaa vielä aika matalalta meren suunnalta, mitä haittaa sillä sektorilla lentämistä. Sen lisäksi farmari oli äestämässä samaa peltopalstaa, joten varovainen sai olla. Rankasta ja levottomasta tuulesta johtuen lennot jäivät tänään hieman normaalia lyhyemmiksi (6’42”, 6’15”, 6’58” & 5’22”). Kone piti ottaa laskuun just silloin, kun olosuhteet olivat otollisimmillaan. Päivän viimeiseen laskuun tultiin ilmoitustaulun tuulipussin perusteella tosipahassa ja pomppuisassa sivutuulessa, mutta lasku oli täydellinen olosuhteisiin nähden. Neljän lennon jälkeen päätin pistää pillit pussiin tämän päivän osalta.

17.05.

Kenttätalkoot alkoivat Talossaressa kauniin aurinkoisessa ja tyynessä kelissä. Jo aiemmin viikolla paikalle oli tilattu 12 kuutiota multaa, jolla oli tarkoitus paikkailla pahimpia painaumia parkkipaikalta. Aika nopsaa noinkin iso määrä multaa siirtyi paikasta toiseen pelkällä lihasvoimalla. Edellisen lisäksi raivattiin pajukkoa, korjailtiin käyntisiltoja, ajaettiin nurmikko, kärrättiin roskia yksi perävaunullinen lähimmälle sorttiasemalla ja lopuksi tietysti grillattiin ja innokkaimmat aloittivat lennätyksen. Olipa kiva painaa hommia hiki hatussa hyvien tyyppien kanssa upean harrastepaikan eteen.

Jarmo Hiltunen on ottanut dronella seuraavat ilmakuvat:

Yhdistyksellämme on vihdoinkin kirjallinen vuokrasopimus niin parkkipaikasta, kuin itse kenttäalueestakin. Tämä takaa vihdoinkin lennokkikentän määrätietoisen kehittämisen. On ollut hienoa katsoa ja osin olla aikoinaan kerhon hallituksessa, miten lopettamisuhan alla ollut Suomen vanhin lennokkikerho on saatu uuteen nousuun.

26.05.

Olosuhteiden pakosta oli päässyt syntymään pienoinen tauko harrastetoiminnassa, johon oli välittömästi saatava akuutti lääkitys; Epp + LiPoa taivaan täydeltä. Epp-Yak tarjoaa koko rahalla halpaa kieputusta, mitä ei oma pää kestäisi, jos kyydissä olisi. Epp-Yak alkaa olla jo sen verran ajetun näköinen, ettei siitä viitsi enää laittaa kuvaa ihan joka kerta.

Kesäparatiisissa puhalteli aika reipas tuuli, joka puuskissa ylsi 5 m/s lukemiin. Parin lennon jälkeen, kun siirryttiin itse asiaan, eli grillaamiseen, niin illallisen aika tyyntyi jo aika mukavasti. Tämän jälkeen sain kaikki loput akut purettua taivaan tuuliin. Tänään kertyi plakkariin 11 lentoa. Vesalla oli mukanaan pari eri konetta.

29.05.

Ajelin aamusella Super Sportin ja Sbach XL:n kanssa kohti Talosaaren lennokkikenttää. Heti aamusta koneen kanssa kävi sen verran nolo hazardi, ettei sitä tässä häveliäisyyssyistä tohdi edes mainita. Sen verran annettakoon periksi, että parempi maassa kuin ilmassa. Loppu jääköön lukijan vilkkaan mielikuvituksen varaan.

Ei hätiä mitiä, kun pinkkaa, mistä ottaa uutta konetta kehiin. Ilmojen perusduunari ja luottokone Super Sport valmisteltiin lentokuntoon. Nämä simppelit metukkakoneet ovat siitä mukavia, kun mitään check listoja ei tarvita, vaan kone on lentokunnossa alta aikayksikön.

Sportin ensimmäinen lento oli ihan normaalin mittainen, moottori tosin sammuin laskuun tultaessa. Toisella lennolla lennolla moottori alkoi piiputtamaan ilmassa ja niinpä otin koneen laskuun kesken lennon. Konetta tutkiessa moottorin oli käynyt liian laihalla, pääneula oli auki ainoastaan kierroksen verran. Avasin neulaa 2 kierrosta auki ja nyt moottori kävi selvästi rikkaammalla. Laskuun tultaessa moottori sammui ihan pinnassa. Enpä muista, koska olisi viimeksi vaihtanut tähän moottoriin uuden tulpan. No, nyt vaihdoin ja kyllä sen huomasi heti, käynnistyksen jälkeen moottori ei enää sammahtanut, eikä laskuissa tyhjäkäynnillä. Lensin koneella kuusi normimittaista lentoa sekä yhden keskeytetyn. Kunnon metanolitiimaa kertyi hulppeat 48’50”. Paikalla oli myös Valkkan muita aktiiviharrastajia, joiden kanssa oli mukava touhuta yhdessä.

30.05.

Saavuin vähän ennen klo 9 Talosaaren lennokkikentälle, missä Kentzu oli jo tekemässä lähtöä aamulennoiltaan. Kentällä puhalteli kovempi tuuli, mitä tuntiennusteet alunperin uumoilivat; puuskissa tuuli yltyi 4 -4.5 m/s lukemiin.

Sain nyt vihdoinkin Sbach XL- epp-koneen kunnolla ilmaan sitten viime syksyn lentojen. Vedin ensimmäisen lennon 3s2200 mAh DualSky akulla #5, joka tuntui oleva aavistuksen väsähtänyt ja jolla päästiin n.4’30” lentoaikaan. Lopuilla vastaavilla DualSky akuilla #1 - #4 päästiin lentoajastimen mukaiseen seitsemän minuutin lentoaikaan hyvin.

PA-Addiction Koelennettiin tässä välissä uudella cad:llä piirretyllä ja laserilla leikatulla moottoripukilla. Kone lensi ällistyttävä hyvin, ainoat moitteet oli ehkä koneen painopiste. Tätä pitää tutkia tarkemmin tyynemmällä kelillä. Akkuna oli Tatun 3s1800 mAh. Laskussa nippusidekiinitteiset laskutelineet naksahtivat siististi alta pois.

Sitten olikin taas Sbach XLn vuoro ja akkuina oli nyt keväällä hankitut siniset 3s1800 mAh Turnigyt, joilla tuli seuraavasti lentoaikaa: 7’10”, 7’29”, 7’16” sekä 6’51”. Viimeisen akun kyykkääminen jäi vaivaamaan, pitää jatkossa seurata tätä yksilöä, miten se toimii.

Päivän edetessä tuuli oli jo virinnyt sen verran kovaksi, että Tatun akulla lennetty 6’30” lento jäi päivän viimeiseksi. Olipa hiton mukavaa saada taas kunnolla tuntumaa tähänkin koneeseen parin aika perusteellisen kaputin jälkeen. Koneen lennosta päätellen se lentää niin, kuin mitää ei olisi koskaaan edes tapahtunutkaan.

Tänäänkin mukana ollut Super Sport jäi vallan lentämättä. Olisihan kone lentänyt hyvin tässäkin tuulessa, mutta kun takana päin oli niin hyvät fiilikset Sbach XLin kanssa, niin jäin maittavan kenttälounaan jälkeen vain katselemaan muiden tyyppien lennätyksiä. Olipa superhieno harrastepäivä hyvässä porukassa!

01.06.

Olin korjannut jo aika päivää sitten Helsingin pajalla Lazer 3D -koneen irronneen siivekelapun ja korjailin samalla muutenkin siiven päällysteitä varsinkin siiven keskeltä. Olin koneen kanssa Forssan lentokentällä vähän ennen kahdeksaa. Laittelin koneen kaikessa rauhassa lentokuntoon ja hörpin höyryävän kuumat aamukahvi kitusiin ennen lentoja.

Alussa piti jonkin verran säädellä neulaa ja vaihtaa uusi OS 8-tulppa, ennen kuin vanha engelsmanni Irvine 53 lähti luotettavasti käyntiin. Lensin koneella kolme rauhallisen oloista trimmiluonteista lentoa. Kone oli ilmassa yhtä helppo ja luotettavan oloinen, mitä se on ollut kaikki nämä vuodet. Koneeseen pitää vaihtaa vielä uuden servot korkeusperäsimiin ennen kuin pääsen rouhimaan sillä tuttuun tyyli. Koneen kanssa aamupäivän puuhatessa tuuli olikin jo yltynyt sen verran navakaksi, ettei tällaisen leijan lennätys ollut enää mielekästä.

04.06.

Painelin töiden jälkeen hippulat vinkuen kohti Kesäparatiisia #1. Messissä oli Sbach XL -kone ja setti 1800 mAh -kennoja; siis Tatut ja uudet Turnigyt. Kentällä puhalteli jonkin verran kovempi tuuli, mitä odotin ja mitä ennusteissa oli luvattu.

Tällä kertaan laitoin lentoajastimen viiteen minuuttiin 1800 mAh akuille, niin ei ainakaan tule niitä ajettua liian tyhjiksi. Lensin tyhjiksi kaikki neljä Tatun akkua, sekä uusista Turnigyistä vain kolme, koska tuulta oli ihan riittämiin. Lennätyssession kruunasi tietysti maittava kenttälounas.

06.06.

Saavuin jo heti aamusella klo 8 pintaan Kesäparatiisiin #1, missä aurinko paistoi, linnut lauloivat ja missä oli mukavan tyyntä. Luvassa oli siis mitä parahin rouhintakeli Sbach XL -koneelle.

Akkukapasiteettiä oli varattu tänään paljon enemmän, mitä viimeksi. Edellisen lennätyssession jäljiltä ajetut 1800 mAh akut oli ladattu, eikä siinä vielä kaikki. Tähän päälle oli ladattu mustat CNHL:n mustat 2200 mAh -akut, joita on tullut hankittua pariin eri otteeseen. Kyllähän CNHL:n kennoilla lentää normaalin seitsemän minuutin lennon, mutta kyllä kennot ovat aika vaisuja, vaikka aika uusia ovat. Tulin kieputtaneeksi Sbach XL -konetta reilun 70 minuutin verran mitä upeimmassa kelissä.

14.06.

Forcan tuntiennuste oli luvannut täydellistä keliä tälle päivälle, niin totta kait silloin pitää suunnata lennokkikentälle 3D-koneiden ja ison akkuläjän kanssa. Skodillacin keula suunnattiin kohti luonnonrauhan tyyssijaa, missä perillä aikaisin aamusta olikin huikean lintujen konsertti alkanut. Kalustona tällä päivälle oli Sbach XL ja Precision Aerobatic:n Addiction. Jälkimmäinen oli jo kerran käynyt ilmassa moottoripukkiremontin jälkeen ja todettu lentokelpoiseksi, mutta nyt olisi tarkoitus lennättää konetta oikein kunnolla.

Heti aamulla lämpömittari näytti lähes 22 C sekä 0 m/s tuulta, mikäpä tässä kelissä on trimmata kone. Sbach XL:n ensimmäisellä lennolla sain palauttaa sivuperäsin trimmiä varmaankin neljänneksen verran kohti neutraalipistettä. Nyt kone lentää kevyesti vajoten viivasuoraan vaikka maailman tappiin asti. Lennättelin molempia koneita muutaman akullisen verran vuorotellen. PA Addiction:ssa sai korkeusperäsintä trimmata hieman työnnön puolelle, muutoin uusi moottoripukki ei näytä vaikuttaneen koneen trimmeihin saatika lento-ominaisuuksiin.

Päivän saldona Sbach XL lensi 11 akun vauhdittamana peräti 67’37”, mikä on tosi hyvä rupeama 3D-koneelle. Kyllä tämä on vaan hieno peli mm. leijutuksen harjoitteluun. PA Addiction:n kanssa leijutus kosahtaa paljon helpommin alkutekijöihinsä, vaikka päivän edetessä tämäkin härpäke alkoi leijua yhä paremmin. Ajoin kaikki PA Addiction;n laskut 64 bitin tarkkuudella tyylikkään tarkasti loppuun asti. Tällä koneella päästiin yhdeksällä akulla ihan sattuman kauppaa samalle hehtaarille lentoajan suhteen; 67’37, mitä Sbach XL:llä.

Human propellius -lajin reservaatissa alkaa fasiliteetit olla jo täydellisyyttä hipovia. Lennätyksen lomassa tirisee aina hyvä liha grillissä. Ateria nautitaan yleensä kylmän mallasjuoman kera, sekä päälle on luonnollisesti kahvit. Täyttävän lounaan päätteeksi voi hetkeksi käydä pökköttelemään riippumattoon. Pitää olla vaan varovainen, ettei euforian huumassa vaan pääse nukahtamaan varjossa. Tänään oli kyllä niin hauskaa, että oikein hävettää :-) :-) :-)

15.06.

Aikainen lintu madon nappaa, tai aikainen pilotti hyvän kelin saa. Niinpä ajelin hyvissä ajoin aamusta Vallilan lennokkikerhon luonnonkauniille talosaarentien lennokkikentälle. Muitakin oli liikkeellä aikaisin, kun bongasin Kentsun jo Kehä 3:lla, mistä sitten ajettiin peräkkäin kentälle asti.

Se oli ilmeisesti vikatikki, kun kuukauden takaisissa talkoissa ajoimme multaa sisääntulon isoihin monttuihin. Jatkuvan ajon seurauksena multa ei pääse asettumaan, eikä mikään nurmi tai roskaruoho ehdi juurtua sitoen maata.

Vaikka keli oli mitä hienoin jo heti aamusta, niin tuuli oli inhottavan kova. Nurmi oli sen verran pitkää, että Sbach XL toimi paremmin ruohonleikkurina, kuin nätisti maasta nousevana lennokkina. Onneksi kone lähtee jo puolella kaasulla heittolähdöstä. Vaikka tuuli olikin ajoittain ihan riittävän kovaa, niin nimensä mukaisesti Sbach XL toimi kelissä kuin kelissä. Vaikka otin kaikki laskut hyvin tarkasti, niin pitkästä ruohosta johtuen koneella oli taipumus päätyä nokilleen tai jopa katolleen lennon päätteeksi. Lensin ainoastaan kolme akkua nyt aamuvuorossa.

Kootessani kamoja autoon, huomasin, että leveälierisen lennätyshatun reunassa oli linnun paska. No, parempi paska hatussa, kuin radiolähettimen ohjaustikun juuressa. Nyt kun päästiin asiaan, niin olen aikoinani ostanut lennokilla taivaalta putoavaan linnun paskaan. En ole kuitenkaan koskaan voittanut lotossa päävoittoa, vaikka näitä muita epätodennäköisyyksiä on osunut kohdalle sanan varsinaisessa merkityksessä. Shit happens, sanotaan...vai pitisikö olla Shit hits the hat??

16.06.

Tälle päivälle oli sovittu “after work”-harrastehetki Petikkoon Vesan ja Pasin kanssa. Nyt oli myös pakko nähdä paljon puhuttu puomi, jonka Vantaa kaupunki on asentanut lennokkikenttää sivuavan hiekkatien alkuun kysymäyyät mitään tai edes mitään asiasta kertomatta. Saman hiekkatien varrella on myös muuta harrastustoimintaa, joka kärsii tästä ajattelemattomasta puomista. Onneksi RaKu hommasi maitorattaa, joilla saa näppärästi isomman koneen oheiskamoineen kentälle. Omat sähkökoneet menevät yhdellä käsin kantamiselle autosta lennokkikentälle.

Koneena minulla oli Sbach XL, joka alkaa mennä mukavuudessaan reilut 10 vuottaa palvellen HK:n lankku-Yak:n edelle. Kolme ensimmäistä lentoa lennettiin CHNL:n 3s2200mAh akkuilla seuraavin lentoajoin: 5’54”, 5’25”, 5’31”. Aika paskoja kennoja nämä, vaikka kaikki ovat aika uusia ja vähän lennettyjä. Loput kaksi lentoa lennettiin lahjoituskennoilla, joilla molemmilla päästiin viiden minuutin paremmalla puolelle; 5’16” 5’09.

Juhannusviikonloppu

Sanotaan, että viini paranee vanhetessaan, mutta samaa ei voi sanoa LiPo-kennoista. Joka tapauksessa Juhannus meni vuosikertaviinien ja -akkujen parissa. Menin pellon reunaan jo heti aamupalan jälkeen joskus klo 8 jälkeen HK:n lankku-Yak:n kanssa. Lennätin konetta teepaitasillaan ja johan oli hemmetin kylmä. Lennot jäivät tämän päivän osalta tähän. Kun hetken päästä ajelin autolla Forssan keskustaa, niin auto näytti ulkolämpötilaksi 9,5 C, eipä ihme jos teepaita ei riittänyt pitämään vilua ulkopuolella.

Lensin sitten sunnuntaina tyhjiksi loput seitsemän akkua tästä vanhasta erästä. Nyt kun olen päässyt isomman Sbach XL:n makuun, jolla leijutus on kuin lasten leikkiä jopa tällaiselle tumpelolle, niin HK:n lankku-Yak:n kanssa meni useampi akullien, kunnes oltiin taas juonessa kiinni ja kone pysyi jo kiitettävän hyvin leijunnassa. Se on hyvä, että koneessa on enemmän kapasiteettia, mitä lennättäjässä, niin aina on jotain opittavaa.

26.06.

Olin kaivanut naftaliinista iänikuisen Hacker ZuperZoomin, jota lensin aikoinaan paljonkin jotain parikymmentä vuotta sitten. Minulla oli koneeseen sopivia DualSkyn 3s1000 mAh akkuja ja niinpä ajelin koneen kanssa iltavuoroon Talosaareen. Parkkipaikan liittymä oli epäilyttävän savi/multaliejuinen, mutta siitä pääsi ihan sjuvasti parkkipaikalle. Kone lensi vuosien jälkeen hyvin, mutta putkuri/moottorikombosta juontavat värinät veivät pohjan koko touhulta. Pienemmällä GWS:n potkurilla värinät olivat siedettävämpia, mutta ei isommalla potkurilla. Lennätyshommat loppuivat näin ollen aika lyhyeen. Paikalla oli sentän muuta porukkaa, jonka lentoja oli kiva seurata. Kentän kätköistä löytyi vielä kolmas iänkaikkisen vanha ja jo hyvin maan nielemä maisemointikangasrulla. Mistä näitä oikein riittää?

27.06.

Kävin aamusella korkkaamassa kesäloman ja myös lomalennot missäpä muualla kuin mielenrauhan tyyssijassa. Heti alkajaisiksi Sbach XL meni jälleen liimaukseen keulan osalta. Ei hätiä mitiä, kyllä koneita riittää. Seuraavaksi pakasta otettiin Hobby Kingin lankku-Yak, jolla lennettiin pois alta kaikki vanhat (4 kpl) 4s-vuosikerta-akut.

Koska Sbachia varten oli ladattu läjä 3s2200 mAh-akkuja, niin pitihän kokeilla, miten ne saa purettua oikeaoppisesti lankku-Yakilla. Yllätyksekseni kone lensi ihan kiitettävästi myös 3s-akuilla, tosin kovin tehopiikki puuttuu, mutta olipa kiva, kun lentoja sai kuitenkin jatkettu. Sekin huvi loppui lyhyeen, kun piuha irtosi nopeudensäätimen akun puoleisesta liittimestä. Kentän fasiliteetit ovat nyt huipussaa, kun lennätyksen välissä voi vetää riippumatossa vaikkapa pienet nokoset tai muuten vaan tuijotella sinistä taivasta. Lepotuokion jälkeen laitettiin pillit pusiin ja lähdettiin kotia kohden.

02.07.

Tänään paahteisena aamuna mikäpä muukaan olisi kohteena kuin Kesäparatiisi number One. Nyt oli vuorossa pienten koneiden päivä. Mukana oli mm. SuperZoom, PA Addiction ja Pikku-Sportti. SuperZoomin kanssa oli kovat odotukset, vaikka oli fiksannut potkurin sovitusholkkia. Näistä kaikista toimenpiteistä huolimatta moottori ravisti potkurin kanssa ihan liikaa. Laskussa siipi nappasi maahan kiinni sillä seurauksella, että siivekeservo irtosi ja siipi murtui hieman rungon liitoksesta. Pitää liimata kone kasaan pikiksellä, kun Vesa saapuu.

Lähdin seuraavaksi testaamaan PA Addictionin kanssa uusia Turnigyn 3s1800 mAh kennoja. Lensin ensimmäisellä uudella paketilla 8’22” mittaisen lennon. Lasku sorvattiin nätisti ja tarkasti loppuun asti ajettuna. Uusi akku on aina uusi ja lennon päätteeksi potkua oli vielä jäljellä. Viimeisellä uudella kennolla puhti loppui ilmassa kesken kaiken 6’40” kohdalla. Laskussa nippusiteet pettivät sekä korkeusvakaajan keskitys siirtyi paikoiltaan. Joku 8’45” ja 7’50” lennot.

Nyt kun uudet Turnigyt oli koeponnistettu, niin oli aika siirtyä vanhoihin DualSkyn akkuihin, jotka ovat kummasti osoittaneet kestävyyttä iästään huolimatta. Kenno #5 hyytyi ilmassa kesken kaiken lentoajan jäädessä 5’30. Neljällä muulla akulla päästiin 7’30” molemmin puolin. D1 7’27”; D2 7’25”; D3 7’43” & D4 7’23”

Koska PA Addictionin runkorakenteet ovat korkeussuunnassa hieman ahtaat, niin siihen sopii omasta akkusorttimentista ainoastaan uudet Turnigy 3s1800 mAh, vanhat DualSky 3s2200 mAh sekä pari kolme vuotta lennetyt Tatun 3s1800 mAh. Nyt oli enää jäljllä viimeksi mainittu Tatut. Pienensin ajastinta kuuteen minuuttiin, koska akkuja on vaikka muille jakaa ja ne kestävät vähän pidempaan hieman lyhyemmillä lentoajoilla. Tatu #1 alkoi hyytyä jo kuuden minuutin pinnassa, kun muilla päästiin 6’15” - 7’00” lentoaikoihin.

Päivän loput lennot lennettiin eSportilla, jonka lento on aina mukavan vauhdikasta. Mukana oli 12/2023 hankittuja 3s2200 mAh CNHL-kennoja, vanhoja keltaisia 3s2000 mAh Zippyjä sekä sekalainen läjä omia vanhoja sekä lahjoituskennoja, jotka oli tarkoitus koeponnistaa jotta piloilla olevat akut saadaa pois jaloista kuleksimasta. Toimivilla kennoilla lennettiin noin 4’20” mittaisia lentoja ja kaikilla muilla reilusti sen alle. Osa on SER-kamaa.

Huh..miten upea harrastepäivä onkaan taas takana päin. Kaikki oli niin parasta; huikean upea harrastepaikka, hyvät kaverit, hienosti toimiva kalusto, upea keli sekä harrastepäivän lomassa nautittu maittava grillilounas. Ei voi muuta kuin tyytyväisenä ajella kotiin päin. Kyllä tästä saa niin paljon hyvää virtaa.

09.07.

Aamusella tuli pyörähdettyä Talosaaren lennokkikentän kautta, kun WhatsApp-pulinoissa oli juttua, että ongelmallinen kohta parkkipaikan liittymästä oli vihdoinkin kunnostettu ajamalla kuormallinen hiekkaa, niin, että vesi ei enää seiso siinä isoissa lammikoissa. Vettä seisoi sen sijaan muualla parkkipaikalla niin valtoimenaan, että oli parasta ajella ns. kuivanmaan lennokkikentälle.

The Junnu sai aikamoista höykytystä 4-6 m/s -tuulessa. Ensimmäinen lento oli vain 8'51” mittainen. Seuraava lento jäin ihan tyngäksi, kun potkuri ja spinnerimutteri lähtivät kesken kaiken koneen nokalta. Potkuri leijaili varikkopöytin läheisyyteen, mutta spinnerimutteri katosi jonnekin. Kenttäpakistä löytyi kuitenkin aluslevy ja sopiva mutteri, millä potkurin sai taas paikoilleen ja niinpä sain vielä lennettyä koneella kovassa tuulessa. Kurvasin laskuun joen päältä tuulen riepotellessa konetta. Lasku oli kaikin puolin erittäin onnistunut; kone jäi ihan oikein päin moottorin käydessä. Lennolle tuli mittaa 11’58” verran. Vesa oli mukana Wacoilemassa :-) ja pitämässä hyvää seuraa.

10.07.

Ajelin illan viiletessä kohti Forssan lentokenttää, missä alkuilta oli vielä kohtalaisen tuulista. Wara-Junnu käydä pörisi ensimmäisellä lennolla 24’12” verran ja toisella sekä illan viimeisellä hitaalla 31’58”. Vasta iltayhdeksän jälkeen alkoi tyyntyä, jolloin lensin Multiplexin Funcupilla noin seitsemän minuutin mittaisen lennon. Olipa kiva lennätellä taas Forssan lentokentällä, kun se vielä on olemassa.

12.07.

Päivästä kehkeytyi hieno, kaunis sekä lämmin. Olisikohan vihdoinkin kesä? Ehkä? Suunnistin eilisen kaluston kanssa kohti Forssan lentokenttää. Tässä yllättävässä tilanteessa unohtuivat mm. aurinkosuojat sekä adapteripiuha startteria varten. Puutteista huolimatta Wara-Junnulla päästiin lentoon ja nyt häytyyteltiin jo kunnon old timer tiimaa: OS 26 FS käydä pörisi 37’43” verran ja lopulliseksi lentoajaksi kirjautui 39’19”.

Junnun toinen lento veti hienoisesti ohi ensimmäisestä niin käyntiajan kuin lennon pituuden suhteen 44’17” (42’13”). Kyllä on on kivaa harrastaa, kun on vihdoinkin kesä ja kärpäset. Kolmannella lennolla kello sai käydä vielä pidempään, mitä edellisillä: 48’06” (46’10”). Tämä tosin lennettiin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun ensimmäiset seitsemän minuuttia olivat sellaista kinnaamista, millä ei päästy yhtään minnekään. Säädettiin neulaa laihemmalle ja johan lähti taas kulkemaan.

Päivän päätteeksi ajoin vielä Multiplexin FunCupilla reilun viiden minuutin mittaisen lennon. Kone lensi muuten ihan hyvin, mutta korkeusvakaajan trimmi oli pielessä. Pitää lennon päätteeksi säätää trimmi kohdilleen säädettävästä työntötangosta, niin että radioissa riittää trimmivara molempiin suuntiin.

13.07.

Jatkoin aamusella FunCupn kanssa lentoja EFFO:lla. Eilisten perussäätöjen lisäksi korkusperäsin on trimmitapin verran työnnöllä ja siivekkeet saman verran vasemmalle. Lensin koneelle vajaan varttin mittaisen lennon, eikä akku ollut edes tyhjä. Lensin aamuna aikana FunCupilla viisi kappaletta 3s2200 mAh CNHL-kennoja 13 minuutin lentoajalla, jolloin tiimaa kerääntyi plakkariin ihan huomaamatta peräti 65 minuuttia. Ilma on hyvin tyyni, joskin kuuma sekä kostea. Lentojen aikana ukkonen jyrähteli jossain kaukana. Olipa taas kerran kivaa lennättää.

16.07.

Olin FunCupin kanssa Talosaaren lennokkikentällä. Aamu aukeni hyvin lämpimänä sekä tyynenä. Pari ensimmäistä lentoa olivat hyvin hikiset näissä olosuhteissa. Koneella sai vedellä hyvin korkealla ja välillä killuttiin mukavasti termiikissä. Samassa termiikissä oli myös pari aika isoa lintua. Lienevätkö kurkia tai haikaroita, en osaa sanoa, mutta eivät kuitenkaan vaikuttaneet kotkilta.

3s2200 mAh CNHL-kennoja oli mukana peräti kahdeksan kappaletta, joilla lennettiin 13 minuutin lentoaikoja, jolloin timma kertyi päivän aikana tunti ja vartti. Tätä sopii monen ihmetellä ;-)

28.07.

Olin pienen tauon jälkeen taas lennokkihommissa, totta kai. Kalustona oli eSportti ja suuntasin kohti Talosaaren lennokkikenttää, missä ei vielä aamusta ollut mitenkään järjetön paahde, vaan tuulenvire mereltä toi kivaa raikkautta. Kenttä oli upeassa kunnossa ruohon leikattuna.

eSportilla lennettiin kuusi kappaletta 3s2200 mAh akkuja tyhjäksi. Akut oli joko parin viime vuoden aikana hankittuja CNHL:iä tai sitten vanhempaa keltaista Turnigyn Zippy-sarjaa. Kaikilla näillä päästiin neljän minuutin normiaikaa, kun taasen yhdellä lahjoituskennolla jäätiin kolmen minuutin pintaa akun lämmetessä vielä merkittävästi. Multiplexing EasyGliderista pölläytettiin pölyt pois eSportin lentojen välissä. Epp-liidari killui samaisella akulla pari vartin lentoa.

Kaverina oli tietysti Vesa ja hänellä oli koneen Flex Innovationsin varsin näyttävä ja massiivinen Mamba 60e -kaksitaso, josta on alla hyvä kuvasarja ihmeteltäväksi. Tämä, jos mikä kone lentää upeasti osaavan pilotin näpeissä.

30.07.

Oli jo korkea aika päästä Old timerin kanssa ilmaan. Kenttä oli taas erinomaisessa kunnossa; nurmi oli eilen ajettuna ja pöheikköjä raivattu kulkusiltojen molemmin puolin, ettei punkit hypi silmille. Kiitos tästä kerhon kenttätiimille.

Paikan päällä on ihan riittävän lämmintä ja enemmän kuin tarpeeksi tuulta. The Junnulla sai mennä puksuttaa reilusti yli puolen kaasun, että kone ylipäätään kulki eteen päin. Moottori sammahti merenpuoleisen pellon päällä, mistä kone käännettiin sivumyötäiseen ja lopuksi tiukan käännöksen jälkeen tultiinkin laskuun vastatuuleen. Lentoajaksi tuli 14’48” .

Toiselle lennolla pääneulaa laitettiin ¼ laihemmalle. Kovasta tuulesta johtuen otin koneen tällä kertaa laskuun moottorin käydessä. Junnu istahti kauniisti tyhjäkäynnillä ja ilmatäytteisillä Trexler Balloon Wheelillä nurmikolle lentoajan ollessa 18’53” .

Kolmas lentoonlähtö päätyi nippanappa merenpuoleisen ojan yli reunaheinokkoon. Onneksi oja oli kuiva, mutta melkein napaa asti ulottuva ohdakkeiden ja nokkosten täyteinen heinäpöheikkö ei ollut kivaa kahlata. Seuraavaa yritystä varten pääneulaa säädettiin tasana kahteen kierrokseen, millä moottori selkeästi iloisemmin. Moottori sammahti 9’47” kohdalla. Kovasti tuulesta huolimatta tiimaa kertyi ihan mukavasti, mutta keli ei nyt kuitenkaan ollut paras mahdollinen old timeria varten. Lopettelin lennätykset tämän päivän osalta.

08.08.

Liikkuvaan hangaariin pakattiin Epp-Yak ja Ykkös-Junnu, jonka rakensin joskus 90-luvun puolen välin tietämillä ja joka ehti pölyttyä pitkään ennen kuin se ylipäätään pääsi ilmaan. Heti kotoani lähdettyä pieni sadekuuro roiskahti auton tuulilasiin.

Paikan päällä Kesäparatiisissa oli ihan pläkä keli, enteilen kuiten sadetta, mitä jostain kaukaisuudesta kuuluva ukkosen jyrähtely vahvisti. Lensi aluksi Yakilla kaikki ns. vuosikerta-akut (4 kpl) Nanot ja Turnigyt tyhjiksi, vielä kun niissä riittää potkua reiluun kolmeen minuuttiin. Yksi lahjoitusakku oli lennon jälkeen niin kuuma, että kutistesukkaan alkoi ilmestyä lämmön vaikutuksesta jo reikiä. Tämä raakataan heti pois käytöstä.

Ykkös-Junnu on ollut lentämättömänä varmaan puolitoista vuotta, joten oli korkea aika saada se lentoon. OS 25 pärähti helposti käyntiin, mutta käyntiin jääminen oli jo hieman haastavampaa. Kun avasin neulaa reilusti 3 ½ kierrosta auki, niin johan lähti pelittämään. Näin ruhtinaalisella ja rikkaalla käynnillä moottori sammui 6’11” lennon päätteeksi. Tämä lento lennettiin jollain vuodelta miekka ja kirves peräisin olevalta risiinipohjaisella polttoaineella, joka olikin tarkoitus polttaa pois nurkista kuleksimasta.

Seuraavaan yritykseen rissamoskan sekaan blandattiin jonkin verran nitrattua fuilia synteettisellä Klotz-öljyllä. Uudella neulan säädöllä päästiin jo 8’24” mittaiseen lentoon, joka on edelleenkin aika vähän.

Vaka vanha Ossi näyttää notkistuvan lento lennolta yhä enemmän. Nyt pöristeltiin tyhjäkäynnillä jo sujuvasti 11’58” mittainen lento. Neljäs lento lennettiin vielä sekametelisopalla, jolla lento jäi vielä merkittävästi alle normiajan: 8’47”. Päivän viides ja viimeinen lento lennettiin viimein vihreällä nitratulla polttoaineella, millä päästiin uusien moottorisäätöjen jälkeen vartin tuntumaan; 15’41”.

Säänhaltija asetti omat haasteensa maittavan ja ravitsevan kenttälounaan suhteen. Ensimmäinen yritys kilpistyi siihen, kun vesi lainehti arinalla. Vesi veks ja grilli laitettiin uudelleen tulille. Tällä kertaa porsaan grillefileet saatiin valmistettua loppuun asti, mutta ukkoskuuron saattelemana ateria piti nauttia autossa rakeiden ropinan lomassa. Tässä vaiheessa niin mies kuin kalusto oli jo sen verran läpimärkää, että katsoin parhaaksi lopettaa tämän päivän osalta, vaikka iso läjä akkuja jäi vielä ajamatta.

09.08.

Lomaparatiisissa puhalteli koko päivän sen verran navakka tuuli, että pääsin perinteiselle pellon reuna lennätykselle vasta puoli yhdeksän jälkeen. Olin jo päivällä ajanut ruohonleikkurilla pienen lentokentän, mistä pääsin viskaamaan koneen ilmaan. Lensin päivän päätteeksi parit 4s1600 mAh lahjoituksena (#5 ja #7) saadut siniset Turnigyt pois alta. Akuissa oli ihmeesti potkua, eivätkä ne edes lämmenneet. Nämä pääsevät selkeästi jatkoon.

10.08.

Aamu aukeni jo niin syksyisen sumuisena ja tyynenä. Autoon pakattiin Epp-Yakin lisäksi Lazer 3D-härpätin, joka selkeästi kaipaa jo ilmaan. Pläkästä kelistä lähdettiin nauttimaan omilla vuosikertakennolla (2+2) sekä #4.

Lazer 3D ja Irvine 53 ovat olleet lentämättä varmaan jo pari kuukautta. Alaspäin asennettu moottori kerää ikävästi kaikki käynnin jälkeiset öljymoskat tulppaan, mikä ei varmaankaan tee sille hyvää. Ryyppybensan ja moottorin perussäädön jälkeen (½ naulaa auki) moottori kävi jo kunnolla. 10’17” mittaisen lennon aikana huomasi kuitenkin selkeästi että kovin tehopiikki oli poissa. Kone toimi hienosti ja moottori luotettavasti, niin että pääsin taas veivaamaan 3D-rouhintaa.

Toiselle lennolle neulaa laihennettin suurinpiirtein saman verran, mitä sitä ensimmäiselle lennolle avattiin. Kimmo-vainaata lainatakseni moottori jenkasi jo huomattavasti paremmin. Lensin koneella aavistuksen pidempään tällä kertaa: 11’51”. 12’40”

Lazerin neljännellä lennolla pelasin riskipeliä ja niinpä ajoin koneen tankin tyhjäksi kun oli aloittamassa leijutusta kohtalaisen matalalla kentän yllä. Korkeutta oli kuiten nippa nappa sen verran että koneen sain hallitusti, joskin aika rumannäköiseen laskuun 14’20” mittaisen lennon päätteeksi.

Huolellisen tarkistuksen jälkeen kone vaikutti visuaalisesti täysin lentokuntoiselta. Niinpä otin viimeisen 10’34” mittaisen lennon aluksi hyvin rauhallisesti. Turvallisuudentunteen ja luottamuksen palauduttua palasin jo normaaliin 3D-kohellukseen. Koneen kokonaislentoaika oli muutamaa sekuntia vailla tunti, mikä on todella paljon.

Hieno ja upea harrastepäivä päätettiin lentämällä epp-Yakilla uudemmat 4s1300 mAh Nanot (5kpl) tyhjiksi. Kone leijui taas hienosti. Polttikselle rouhittiin liki tunti ja sähköllä 40 minuuttia. Tässä pitää alkaa varomaan, ettei tule 3D-ylikuntoon. Puolta päivää kohden päivä ja taivas osoittivat selkiintymisen merkkejä.

11.08.

Loman jälkeisen enimmäisen duuniviikon after work -karkelo pidettiin pitkästä aikaa Petikossa. Kerhon WhatsApp-pulinoissa on paljon tunteita kuumentanut hiekkatien alkupäähän asennettu lukollinen puomi, mistä Vantaan kaupunki ei lainkaan informoinut tien varrella toimivia harrasteyhdistyksiä, jotka kuitenkin vuokraavat toiintaansa tarkoitetut maa-alat juurikin Vantaan kaupungilta. Nyt portti oli auki ja auton sai ajettua suoraan kentän viereen.

Lensin varasin kovassa kesämyräkässä viikonlopulta käyttämättä jääneet Hobby Kingin 4s1400 mAh mustat Graphene-akut. Akut ovat edistyksellistä PIP-teknologiaa ~ Painavat, Isot ja Paskat. Epp-Yak on kyllä mitä mainioin lennokki ja se oli myös tässä kelissä kuin kotonaan.

12.08.

Viime perjantaina alkanut harrasteputki jatkuu edelleen ja mikäpä on sitä jatkaessa kun vielä on kesää jäljellä. aamusella on kuitenkaan ottanut koneita autoon, koska luvassa oli epävakaista keliä ukkosen ja salamoiden kera. Plan B ja nyt ei puhuta alkosta saatavasta punaviinistä, vaan siitä, että illaksi mennään Vesan kanssa Talosaareen lennättämään. Päivällä saadun tilanneraportin mukaan nurmikkokin olisi leikattu päivällä.

Vaikka tuntiennuste lupaili 3 m/s tuulta Vuosaaren suuntaan, niin iloiseksi yllätyksekseni paikan päällä oli ihan pläkätyyni. Päivän rankkasadekuuroista johtuen parkkipaikka oli todella märkä; isoja vesilätäköitä oli kaikkialla. Onneksi tuli otettua crocksit mukaan, niin tohvelit eivät kastuneet.

Paikan päällä olivatkin jo Vesa ja Olli. Aloitin lennätykset luonnollisesti jokapaikanhöylällä elikäs Hobby Kingin Epp-Yak 54-lennokilla. Lensin koneella seitsemän lentoa. Jollain lennolla parhaat päivänsä nähnyt velcro-panta antoi periksi ja niinpä 4s1600 mAh akku roikkui koneesta piuhojen varassa. Seuraaville lennoille akut varmistettiin kenttäpakista löytyneellä jämäkällä kumilenkillä ja niinpä loput akut pysyivät koneen kyydissä sekopäiden 3Ö-kiepututuksen ajan.

Viimeisenä joskaan ei vähäisempänä lentovuoroaan odotteli PA-Addiction. Kone taisi lentää viimeksi ihan heinäkuun alkupäivinä. Lensin koneella ensin tyhjiksi Tatun 3s1800 mAh-akut. Vaikka nämäkin akut ovat kapasiteettiin nähden varsin litteitä, on niiden kanssa aina omat temppunsa, että akun saa näppärästi koneeseen ja ennekaikka sieltä ulos. Akuissa taitaa olla liian paljon velcroa pohjassa, mikä vaikeuttaa akun ulos saamista lennon päätteeksi.

Tatun neljä akullista meni ihan siihen, miten 3Ö-lento toimii tämän koneen kanssa. Vasta seuraavan akkusatsin kera homma alkoi luistamaan ja kone pysyi jo kivasti leijunnassa. Illan viimeiseksi jääneessä laskussa loppuveto tuli tehtyä 5-10 cm korkeudessa maahan nähden, mikä oli vähän liikaa laskutelineiden kiinnitysvanerille, joka napsahti rikki. Viimeinen 3s1800 mah Turnigyn akku jäi näin ollen lentämättä.

Toisaalta viilenevä ilta yhdessä kolme tuntia jalassa olleet vetiset crocsit alkoivat olla jo sellainen kombo, että teki mieli jo kohti kodin lämpöä. Vesa lennätteli illan aikana mitäpä muutakaan kuin Flex Innovationsin varsin näyttävää ja massiivista Mamba 60e -kaksitasoa, joka tietysti lentää aina yhtä hienosti. Ollilla oli mukanaan kivasti lentävä omaa designia oleva styrox/depron-traineri. Yhteenvetona voin sanoa, että olipa tosi hieno iltavuoro kauniissa ja tyynessä elokuisessa illassa hyvistä harrastekavereista puhumattakaan.

15.08.

Olin viikolla saanut vaihdettua Epp-Yakin velcro-pannan, joka oli jo niin kulunut, ettei akut tahtoneet pysyä kyydissä, vaan roikkuivat piuhan varassa. Jos koneella on noin tuhat lentoa takanaan, niin silloin pantaa on käytettyä tuplamäärä. uuden pannan asennus tehtiin niin, että se on helposti vaihdettavissa uuteen.

Sain ajettua vuosikerta-akut (2+2) kolmen minuutin lentoajalla. Vaihtaessani uutta akkua tilalle, nin jo kertaalleen korjaamani XT60-akkuliittimen piuha irtosi toistamiseen ja koneen lennot oli tämän päivän osalta lennetty. Nämä lyijyttömät tinat ovat niin paskoja harrastekäytössä kuin vaan voi olla. Wanhaan hyvään aikaan lyijyllisten tinojen kanssa näin ole koskaan käynyt.

Joka tapauksessa tänään oli tarkoitus lennättää myös tovin pölyä siivilleen kerännyttä Great Planesin Super Sportster-konetta. Siirtymä polttiskalustoon tulikin odotettua aikaisemmin.

Aamun lennot lennettiin Super-Sportilla taivaan ollessa kirkas, pilvetön. Aamuaurinko paistoi sen verran pahasti silmään, että aurinkolasit olivat pakollinen varustus. Yön jäljiltä nurmi oli vielä aamukasteesta märkänä. Minulta unohtui crocsit verstaalle ja niinpä piti olla paljasjaloin, mikä olikin itse asiassa kiva kokemus. Sportin ensimmäinen lento jäin karvan verran alla normiajan, kaikki muut olivat 7’15”-7’30” aikaikkunaan osuvia. Päivän ensimmäistä lentoa lukuun ottamatta moottori jäi käyntiin ja kone rullattiin varikkopöydille. Kaikki laskut olivat erinomaisen hyviä, myös ensimmäinen vaikka moottori sammuikin.

Jossain vaiheessa taivas veti pilvipeittoon, jolloin pystyi lennättämään taas ilman aurinkolaseja. Lähestulkoon koko ajan mereltä kävi tasainen vilvoittava tuuli, joka toi oman helpotuksensa varsin lämpimään kesäpäivään. Jossain vaiheessa pilvipeitto repesi ja taivas jälleen kirkastui. Vaikka pääsääntöisesti mereltä kävi tasainen tuuli, niin välillä oli jänniä aika pitkä täysin pläkiä hetkiä.

Koska rauta ja päivä olivat kuumaa, niin nyt taottiin tai oikeammin tahkottiin koko rahan edestä. Vielä on siis kesää jäljellä ja näistä päivistä pitää ottaa ilo irti. Oli kyllä niin jäätävän upea harrastepäivä, johon kelpaa palata syksyn pimeillä, kun vettä tulee vaakatasossa.

Lentojen välissä nautittiin perinteinen kenttälounas. Nyt aamusella ostoskoriin päätyi broilerin filettä hävikkitarjouksesta. Maittavat makupalat huuhdottiin 0.0% Bavaria Wit- oluella kohti ruuansulatuskanavia. Kivennäisvettä oli myös mukana pitämässä huolen, ettei nestehukka pääse iskemään.

17.08.

Tullessani varhain aamulla Talosaaren lennokkikentälle, niin joku ajattelematon normikansalainen itärajan toiselta puolelta oli pysäköinyt autonsa minnekäs muualle kuin aivan keskelle parkkipaikalle johtavaa ramppi. Soittaessani aikani auto torvea, niin joku tyyppi kömpi metsästä. Hetken päästä metsästä tuli vielä joku daami ja sitten pariskunta poistui paikalta.

Ei aika mennyt palaa, olin vihdoinkin poistanut Epp-Yakin säätimestä “Oi Susanna”-biisin, niin ei Vesa saa tästä enää korvamatoa. Toisekseen oli kyllä hyvä aika ajoin tarkistaa säätimen asetukset. Muistikuvien mukaan säätimen cut-off jännite olisi ollut “high”, mutta se oli oli kuitenkin “low”. Asetin sen nyt puoleen väliin ja näillä säädöillä mennään.

Pari vuotta sitten lahjoituksena saadut 4s1600 mAh Turnigyn siniset peruskennot (3 kpl) ovat uskomattoman hyvässä iskussa ikäisikseen. Tämän lisäksi ei ole käsitystä, millaisia virtoja niistä on revitty ja onko käytön jälkeen ylipäätään ajettu varastointilataukseen ja mahdolliseen kylmäsäilytykseen.

Lensin aamutuimaan siis Epp-Yakilla aika kovassa tuulessa yhteensä seitsemän lentoa. ensin purettiinn taivaan tuuliin kolme 4s1600 mAh Turnigyn akkua ja aamun päätteeksi neljä kappaletta uudempia 4s1300 mAh Nanoja, joilla niilläkin alkaa olla takanapäin 50 lataus/purkusykliä.

23.08.

Luovan kesätauon jälkeen Sbach XL on taas vakiokalustoa, koska tämä on just sellainen kone, missä on vanhalle pierulle loputtomasti kasvupotentiaalia. Olin tapani mukaan kello kahdeksan pintaan paikan päällä. Kyllä kannatti, sillä aikainen pilotti parhaan kelin nappaa.

Kieputin Sbach XL:n kyydissä kaikkien CNHL-kennojen lataukset taivaan tuuliin, vaikka ihan tyynä olikin. Vaikka sanotaankin, ettei koolla ole merkitystä, niin se on ihan paskapuhetta. Mitä suurempi, niin sen parempi ja vielä kun sitä osaa käyttää oikein taidokkaasti, niin hyvä tulee. Nyt siis puhutaan epp-3d -koneista, eikä mistään muusta.

Siinä vaiheessa, kun sain aamun lennot pakettiin, niin kentälle pöllähti kolmen hengen seurue aina austraaliasta asti. Alla olevassa kuvassa piti pönöttää oikein olan takaa, kun tämän kerran näin harvinainen tilaisuus tulee, että australialainen lennokkiharrastaja tulee ihmettelemään meidän suomalaisten toimintaa.

Aussien lähdettyä kentältä, vuoronvaihdossa oli Antti, joka tuli kentälle testailemaan ja lennättämään droneansa.

24.08.

Olin tosi aikaisin paikan päällä Talosaarentien lennokkikentällä minkäpä muun, kuin Sbach XL-koneen kanssa. Kaikkialla oli mitä upein aamukaste, joka sekin oli ihan näkemisen arvoinen kokemus. Kasteen kruunaamat hämähäkin seitit olivat tosi upeita aamun varhaisina hetkinä.

Pääsin ilmaan jo niin aikaisin kuin 7:45. Aamu oli vasta sarastamassa ja kaikkialla oli hiljaista ja ennen kaikkea tyyntä. Sbach XL toimi odotusten mukaisesti, mitä nyt sivuservo vähän hakee paikkaansa akun kytkemisen jälkeen. Nyt annoin palaa oikein kunnolla ja koneen lentoasento pysty/vaakasuoraa oli jotain fifty/sixty luokkaa. Aikanaan Tundran mukana tulleet keltaiset 3s2200 mAh Zipyt ovat omassa käytössä jo 70 syklin pinnassa ja akuissa on edelleenkin kivasti potkua, vaikka siitä ei ole mitää tietoa paljonko niillä oli lennetty aikaisemmin. Normilentoajan puitteissa tiimaa kertyi 55 minuuttia, mikä on hyvä saldo.

Päivästä kehkeytyi tosi tyyni ja aurinkoinen loppukesäpäivä. Nämä tyynet aamut ja päivät ovat parasta alkavassa syksyssä. Aamu oli siis täydellinen niin hienon kelin kuin myös hyvin toimivan koneen suhteen. Kaikki laskut olivat hyviä, paria töksähdystä lukuun ottamatta. Aamukasteen ainoa haittapuoli on puolimädän ruohomäskin keräänyminen maata laahaavaan sivuperäsimeen sekä kannuspyärään. Rullauksen seurauksena samaa tauhkaa on koneen siiven aluset täynnä.

29.08.

Talosaaressa oli harmaan pilvinen, mutta ihan pläkä päivä. Heti aamusta bongasin laskukierroksella olevat kolme kurkikaverusta, joista on paljon havaintoja tästä lähiympäristöstä tämä alkusyksyn aikan. Vaikka olin omasta mielestäni aikaisin liikkeellä, niin Olli oli ehtinyt jo ennen minua.

Lentää rouhin kuuden akun voimin Sbach XL-koneella reilun puolen tunnin( 31.5 min) ajan. Laskuissa kone piti jättää siihen paikkaan, mihin se pysähtyi. Muutoin koneen maata laahaava pyrstö oli ihan märässä ruohosilpussa ja samoin molempien siiven puoliskojen alla oli leveät ruosilppuvanat. Koneeseen pitää tehdä pyörien muotosuojat, niin kone pysyy mahdollisimman siistissä kunnossa.

Lentojen aikana tuuli oli jo virinnyt sellaisiin lukemiin, että katsoin parhaaksi pistää pillit pussiin hyvän ja onnistuneen harrastesession päätteeksi. Hetken aikaa mietittyäni, lähdekö vielä ulkoilemaan vai en, tuulilasiin osuvat sadepisarat tekivät päätöksen puolestani.

31.08.

Aamu aukeni aivan rasvatyynenä, mutta samalla todella sumuisena. Aika harva olisi tällä kelillä lähtenyt lennättämään, mutta tämä poika lähti, sillä Forecan tuntiennuste lupaili ihan kohtalaista keliä. Koneeksi valioitui maalla majaileva 4t-Junu, jonka joskus ostin käytettynä. Muina vaihtoehtoina olivat paljon lentänyt Lazer 3D 53 Irvinellä ja toinen samainen yksilö OS 91 FX-moottorilla. Tämä jälkimmäinen Lazer ei ole ihan identtinen toisen kanssa ja sen lisäksi kone on odottanut koelentoaan jo tovin ja saa vielä odottaa.

Kentällä sumupilvet olivat varmaankin jossain 50 m korkeudella, joten sai olla todella tarkkana, ettei konetta vaan hukkaa ilmassa. Vastaavasti horisontaalinen näkyvyys oli alle 100 m. Tästä huolimatta oli vika pöristellä Junnulla matalalla. Lentää liihotin koneella etupäässä sähkötolppien korkeudella reilut 80 minuuttia (#1: 24’58”; #2 31’10”; #3 25’16”), mikä on todella hyvin tiimaa tällaisessa sumppurisessa kelissä.

01.09.

Human propellius -lajin sitkeät mutta ennen kaikkea komeat setämiesyksilöt olivat jälleen kerran kokooontuneet reservaattiinsa, missä he voivat käyskennellä lajitoveriensa kanssa ja toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä eli lennättää lennokkeja. Keli oli tasaisen harmaa, mutta onneksi täysin pläkä. Mukana oli tällä kertaa mikäs muukaan kuin ilmojen uudeksi perusduunariksi nouseva, joskin hieman kovia kokenut Sbach XL.

Lennätyskaverina ja lajitoverina oli Vesa, joka lennätteli näyttävää ja massiivista Mamba 60e -kaksitasoa. Kone lentää aina yhtä hienosti ja näyttävästi, mikä ei ole ihme, kun puikoissa on osaava lennättäjä. Lensin Sbach XL -koneella lähes varttin (7*6min) verran kehittävää 3D-tiimaa, kunnes liian matalla pelleily kostautui niin että koneen nokka meni poikki. Tämä on jälleen yhden illan duuni liimata kone läjään pikaliimalla ja hei taas me lennetään. Lentojen lomassa nautimme lajille tyypillisen ja ennen kaikkea maittavan kenttälounaan.

07.09.

Kävin koeponnistamassa maanantaina tontatun Sbach XL-koneen tällä kertaa sumuisella Talosaarentien lennokkikentällä. Ilmassa on jo pitkään ollut syksyn merkit; siis aamuisin on aivan tyyntä, mutta sumuista. Useimmiten aamusta kuitenkin selkiytyy varsin kaunis ja kuulas päivä. Lensin koneella tyhjiksi molemmat keltaiset Zippy-kennot.

Ilmassa kone toimi jälleen kerran mitä hienoimmin, niin kuin mistää korjauksesta ei olisikaan mitään tietoa. Kyllä nämä epp-koneet ovat tässä suhteessa erittäin kiitollisia ja/tai sitten meikäläisen korjaustaidot ovat esimerkillisen hyvin. Tämä jälkimmäinen toteamus on ihan varteenotettava vaihtoehto sekin.

27.09.

Another day in paradise. Tein siis palauun kesäparatiisiin, joka alkaa pian uinua verkkaista talviuntaan. Syksy on jo pitkällä. Mutta tänään oli luvassa mitä hienoin syyspäivä. Jo aamulla oli hieno kirkas pilvetön taivas. Näkymä olivat silmiä hiveleviä, kun aurinko teki nousuaan sumussa kylpevän maiseman takaa.

Kalustoksi oli tällä kertaa valikoitunut Teemulta ostettu Extra 300 S, jossa oli lähes uudenkarhea Irvine 39-moottori, juu lui oikein .39, eikä .40 sekä pieni ja liukas eSportti. Alatasoa oli kalustona siis. eSporttia varten oli varattu kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta 3s2200 mAh -akkuja, joista kuusi oli CNHL-akkuja, kaksi keltaista Zippyä ja yksi Nano, kaikki loput olivat siis Hobby Kingin brändejä.

Kone lensi ensimmäisen kerran sitten korkeusvakaajan yhdysriman korjauksen jälkeen. Pientä trimmitarvetta oli juurikin korkeusvakaajan suhteen, muuten kone toimi täysin tuttuun tyyliin odotusten mukaisesti. Aluksi laskut olivat aika vauhdikkaita, koska ei ollut yhtään tuulta, mitä vasten alkut olisi voinut ottaa. Kenttä oli täynnä märkää ruohosilppua, jota renkaat heittivät niin nousussa kuin laskussa koneen siiven alle. Aamun hissukseen edetessä pieni tuuli alkoi viritä, jolloin kone oli mukavampi ottaa laskuun, kun se pysähtyi ihan järkevän matkan aikana.

Oli käyttänyt heti aamusella jo hieman Irvine 39-moottoria, joka lähti uskomattoman helpolla käyntiin vuosia kestäneen varastoinnin jälkeen. Paras käynti tuntui olevan päänaulan ollessa auki 2 ½ kierrosta. Ihan 100%:n hyvä käynti ei kuitenkaan ollut. Parempaa tyhjäkäyntiä pitää vielä etsiä ja säätää ajan kanssa.

Kone oli tänään ilmassa noin 20 minuuttia neljällä eri lennolla. Aluksi korkeusvakaajan teho yllätti. Liikerata ei ollut mikään maailman suurin, mutta koneen takarunko on suhteellisen lyhyt, mikä tehosti korkeusvakaajaa. Koneessa ei ollut ihmeemmin trimmaamisen tarvetta, mitä nyt hieman työntöä piti lisätä juuri korkeusvakaajan. Yhteenvetoja voin sanoa, että käsissä on hiomaton timantti, josta saa kuiten hyvän ja soivan pelin aikaa myöten, kunhan saan kerättyä tiimaan ja säädettyä koneen mulle täydellisesti sopivaksi.

Lennäyskaverina oli Vesa, jolla oli mukanaan upea Mamba 60e -kaksitaso. Olisin voinut viihtyä kentällä pidempäänkin, mutta muut velvollisuudet kutsuivat, niin piti lopetella. Harrastepäivä oli mitä hienoin, kun taas kerran kaikki palaset osuivat täydellisesti kohdilleen. Tiimaa kertyi kahden koneen voimin noin tunnin verran, mikä on ihan mukavasti.

28.09.

Piipahdin uteliaisuuttani aikaisin aamusella Talosaaren lennokkikentälle. Parkkipaikka oli valitettavasti sotkettu ja myllätty aikamoiseksi mutavelliksi hiekkarampin reunoilta. Tämän lisäksi vesi lillui varsinaisella parkkipaikalla. Paikalla oli Olli, joka lennättelin depron-traineriaan, mistä otin tyypit. Minulla oli autossa lentovalmiina eilisen jäljiltä Extra 300 S, mutta en tänään jaksanut lennättää, koska autolla ei päässyt varikon viereen. Niinpä tyydyi katselamaan Ollin lentoja, hörppimään aamukahvia ja turisemaan niitä näitä lennokkien ihmeellisestä maailmasta.

01.10.

Nyt alkavat olla käsillä viimeiset hetket, jolloin lähes täyden työpäivän jälkeen ehtii vielä käydä lennättämässä. Kun sääennusteet lupasivat täysin tyynen kelin, oli helppo päätös ottaa töistä pieni varaslähtö päästäkseni ajoissa kesäparatiisiin. Työpaikan läheinen Neste-asema oli valitettavasti lopettanut elintarvikemyyntinsä, joten Wilhelmit jäivät tällä kertaa ostamatta. Koneeksi olin valinnut päivän valttikortin – Epp-Yakin.

Ehdin perille jo hieman kolmen jälkeen. Paikalla puhalteli vielä tässä vaiheessa kevyt tuulenvire, joka ei kuitenkaan haitannut lennättämistä. Viime lauantaina kentän pinnalla ollut runsas ruohosilppu oli kuivunut lähes olemattomiin. Ilmassa alkoi jo tuntua tulevan talven lähestyminen – kalsa ilma ja kentän yli liitävät suuret hanhiparvet muuttoauramuodostelmissaan.

Aloitin lennot ikivanhalla neljällä akulla vuodelta 2014, joissa riittää yhä potkua kolmen minuutin lentoihin. Nämä akkupakat ajettiin tyhjiksi taivaan tuuliin. Kaikki käytetään loppuun asti ja rahat otetaan irti – näin myös näiden akkujen kohdalla. Kennojen pääomakustannus per lento on näillä lentomäärillä jo käytännössä olematon. Oli hienoa päästä taas pörräämään Epp-Yakin kanssa, joka oli saanut kerätä pölyä verstaalla jo jonkin aikaa

Kone toimi jälleen tylsän luotettavasti. Ainoastaan siiveketrimmiä piti säätää hivenen vasemmalle – muutoin lennettiin trimmit keskellä. Olin jo aiemmin poistanut säätimestä "Oi Susanna" -piipityksen, joten Vesa ei saa tästä enää korvamatoa.

Seuraavaksi lennetetyistä ja lahjoituksina saaduista Turnigyn sinisistä 4s1600 mAh -kennoista numerot 4 ja 5 ovat edelleen kuin pakasta vedettyjä: virtaa löytyy, eivätkä akut lämpene tai pullistele lentojen jälkeen. Sen sijaan numero 7 alkaa olla samoilla rajoilla kuin vuosikertakennotkin. Päivän loput lennot lennettiin 3s1300 mAh Nano-kennoilla, joista toiseksi vanhimmalla erällä on jo 50 lentoa takana.

Lentojen välissä piti tietysti grillata, jotta jaksettiin jatkaa lennättämistä. Harrastuskaverina oli kukapa muu kuin Vesa, jolla oli mukanaan iso punainen kaksitasoinen Waco. Aikaa ehti kulua kentällä hyvässä seurassa reilut kolme tuntia, joiden aikana lensin 17 lentoa Epp-Yakilla. Tiimaa tuli tällä kertaa niin ovista kuin ikkunoista peräti 64 minuutin verran.

14.10.

Kyllä tällainen vetää taas kerran sanattomaksi. Tänä vuonna on kato käynyt omien harrastepaikkojen suhteen.

---

Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Edellinen vuosi

---