2024

20.01.

Uuden lennätysvuoden avaus on päässyt hieman venähtämään, sillä monesti olen ollut jo uuden vuoden ajelulla, ei kun lennolla, jo ehti ensimmäisenä päivänä. Tänä talvena poikkeuksellisen runsas lumi on tuonut omat haasteensa, sillä juuri mikään pk-seudun kentistä ei ole talvilennätys kunnossa. Siis kentät ovat, mutta autolla ei pääse perille. Talosaaren lennokkikenttä on poikkeus, kun yksityistietä auraava ystävällinen traktorimies on ottanut parkkipaikan ylläpidon ihan kunnia-asiakseen.

Tämä alustuksen jälkeen ei liene kenellekään epäselvää, että lennokkivuosi 2024 korkattiin juurikin Talosaaressa. Arktiseen lennätykseen valikoitui tällä kertaan Hobby Kingin Tundra, joka on ollut jo tovin valmiina talveen; sukset asennettuna ja ilmanottoaukot kiinni teipattuina. Olin kyllä katsellut hyvissä ajoin tuntiennustetta Vuosaaren sataman osalta, mikä näytti karuja lukemia, mutta silti kämpän lämpömittarin näyttäessä “vain” n. -13 C herätti toiveikkuutta.

Matkalla auton ulkolämpömittari valahti jo aika alas ja kentälle päästyäni lukemat olivat peräti -21.5 C. Tästä on jo aikaa, kun olen viimeksi näin kylmällä lennätellyt. Onneksi oli täysin tyyntä, ei täällä muuten olisi pystynyt olemaan. Kaunis sarastava aamu oli palkitseva.

Eka nousuyritys suksilla pehmeä upottavasta puutelilumesta ei onnistu, vaan kone kaivautui pohjaa myöden hankeen. Heittolähtö onnistui mainiosti. Lensin ekalla lennolla 3s4000mAh Zippyllä mukavan 9’01” mittaisen lennon ja toisella vastaavalla Zippy-akulla päästiin jo toiselle kymmenelle lentoajassa; 10’58”. Molemmat laskut jäivät aika kauas ja kone vajosi alta aikayksikön pohjaa myöten puuterilumeen. Tässä ei auttanut muu kuin lähteä rämpimään umpihankeen, jota olikin polviin asti. Äkkiä tuli ikävä lumikenkiä. Jossain vaiheessa Vesa saapui myös paikalle ja mikäpä olikaan mukavampaa kuin lennättää yhdessä hyvän ja samanhenkisen kaverin kanssa. Vesalla oli Multiplexin Fun Cup mukanaan. Hieman kevyempänä ja paremman pilotin näpeissä kone lähti hienosti hangelta.

Ensimmäisellä Turnigyn 3s3000 mAh akulla pääsin hyvään 10’56” lentoaikaan. Vesan esimerkkiä noudattaen täysillä laipoilla pääsin hyvin ilmaan hangelta. Lensin aamun viimeisen lennon toisella Turnigyn 3s3000 -akulla, jolla tuli tiimaan kivat 8’04”. Tämä akku oli aiemmin syksyllä Yak-55M:n yhteydessä ??-merkattu, koska se tuntui olevan hylkykamaa. Nyt se toimi ihan hyvin. Jäädään seuraamaan, miten se pärjää jatkossa.

Minulla oli pitkästä aikaa liian vähän vaatetta päällä, koska olin varautunut vain -13 C pakkaseen, jota olikin todellisuudessa lähes kymmenen astetta enemmän. Onneksi lentojen välissä pääsi autoon lämmittelemään ja nauttimaan kuumaan kahvia termospullosta. Olipa hieno ja tyylikäs uuden lennokkivuoden aloitus.

21.01.

Tänään keli olikin jo sitten ihan toista maata,mitä eilen. Ilma oli lauhtunut huomattavasti, niin että pakkasta oli enää -5..6 C. Taivas oli kauttaaltaan tasaisen harmaan ja tuuli oli myös noussut. Koska eiliset akut olivat ladatut ja kalusto oli kaikin puolin iskussa, niin olihan pakko kokeilla, kun sitä varten on paikalle tultu.

Kokeilin suksilähtöä eilisen tapaan täysillä laipoilla, mutta eipä kone nyt ottanut noustakseen. Parin yrityksen jälkeen viskasin koneen ilmaan rivakalla heitolla. Lensin koneella yhden 5’34” mittaisen lennon levottomassa kelissä, minkä päätteeksi kone sukelsi siipeä myöten pehmeään hankeen.

27.01.

Vuoden ensimmäiset lennätykset Forssan suunnalla ovat päässeet venähtämään näinkin pitkälle. Aamun sankka lumisade oli onneksi jo hellittänyt puoleen päivän mennessä ja niinpä keli oli mitä mainioin old timer -pöristelyyn.

Pakasta otettiin valttiässä, siis Wara-Junnu. Tämä valinta siksi, että kone on valmiina kuin reipas partiolainen; ei tarvita ihmeempi tsekkilistoja. Heitetään akku sisään ja tankataan kone. Os 26 FS -pikkunelari lähti yllättävän helpolla käyntiin bensaryypytyksen avittamana. Ruikkasin vanhaa 2t-bensaa suoraan tulpan reijästä sisään. Sen jälkeen muutamat pyöräytykset käsin, ettei vaan kone ole nestelukossa. Sitten hehku kiinni ja moottori startattiin muutamalla startterin pyörähdyksellä käyntiin. Muutaman sekunnin käynnin jälkeen tulpan saikin jo kiristään paikoilleen. Junnu lähti riuskalla heitolla vakaasti ilmaan. Pikku-Ossi käydä puksutti varsin varmatoimisesti, eikä mikään ihme kun se sai vetää kitusiinsa puhdasta ja raikasta maalaisilmaa sopivasti miinusasteilla. Olin yllättynyt positiivisesti, kun puolen tunnin raja meni ihan tuosta vaan. Yleensä Pikku-Ossi käy ensimmäisellä tankillisella hieman lyhyemmän lennon.

Vaikka minulla onkin lähetinhupussa keskuslämmitys, niin siitä huolimatta kolmen vartin kohdalla alkoi kohmeus hiipiä jo näppäihin. Onneksi nämä old timerit eivät vaadi ihmeemmin nopeita refleksejä. Moottori kävi ennätyksellisen pitkään 54’08”. Yksi edesmennyt kesseli solvasi minua hessuhopoksi, joka ei osaa edes moottoreita säätää, heh heh… Tulin laskuun kaupungin suunnasta ja lasku näytti menevän pihatien yli, mikä lopuksi Junnu päätyi katolleen rajaojan ja naapurin peltosaran kohdalla. Kokonaistiimaa kertyi maksimaalisesti 56’22”. Nyt oli hyvä sauma laitta kalusto hetkeksi suojaan ja käydä sisällä iltapäiväkahvilla.

Innostuin vetämään vielä toisen lennon ennen kuin ilta alkoin hämärtymään. Nyt 300 ccm tankki piti polttaa taivaan tuuliin hieman nopeammin, mitä edellisellä lennolla. Niinpä tyydyin vetelemään kovaa ja matalalla. Siitä huolimatta tankillisella lennettiin 31,49”. Päivän aikana kertyi laadukasta old timer -tiima melkein puolitoista tuntia. Tämä on parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa.

03.02.

Lähdin viettämään Talosaaren lennokkikentälle laatuaikaa itsekseni. Yön aikana oli sanaut vajaat viisi senttiä räntää ja lämpötila oli jokusen asteen plussan puolella. Forecan tuntiennuste ei luvannut kaikkein parhainta lennätyskeliä, mutta rohkea rokan syöpi.

Vähän ennen kenttää ystävallinen traktorimies puski traktorillaan aurausvalleja ojan puolelle. Hän teki kohteliaasti tietä, että pääsin ohi. Kerhomme parkkipaikka oli selkeästi aurattu just tänä aamuna. Kun purin kamoja autosta, niin tervehdin häntä. Hänpä pysäytti traktorinsa ja kävin moikkaamassa häntä kunnolla ja oikein kätellen kiitin ja kerroin hänelle, miten arvokasta hänen pyyteetön aurauksensa onkaan meidän yhdistyksellemme.

Olin siis pelipaikalla jo vartti yli yhdeksen. Onneksi mennään jo kohisten kohti kesää ja jo nyt oli mukavan valoisaa. Vaikka olikin suojakeli, niin jostain syystä Tunda ei oikein ottanut noustakseen hangelta. Kone lähti lentoon rivakalla heittolähdöllä. Kone lensi 3s3000 mAh akulla 13’13” mittaisen lennon. Lennon aikana taivas osoitti hieman selkeämisen merkkejä ja niinpä sinistä taivasta pilkahteli siellä täällä. Lasku oli hieman töksähtävä, mutta mitäpä siitä.

Aamun aikana olin saanut seuraa kentälle, kun Vesa tuli lentoveneensä ja Raimo kellukkeilla varustetun Tundransa kanssa. Raimon Tundra on versiota 2, kun omani on ehta ja alkuperäinen. Otin koneella jälleen heittolähdön. Tämä lento jäi selkeästi alakanttiin toisella 3s3000 mA lentoajan ollessa 9’58”. Vaikka lasku oli kaunis ja varsin onnistunut, niin lopussa kone kiepsahti ympäri,

Tundran kolmas lento lennettiin 4000 mAh Zipyllä, jolla saatiin kivasti tiimaa lähes varttitunnin pintaan; 13’47”. Muutoin täydellinen lasku päätyi lopuksi kuperkeikaksi koneen jäädessä katolleen. Päivän viimeinen lento lennettiin toisella isolla Zippy-akulla. Edellisen lennon jäljiltä olin vääntänyt koneen laskutelineitä siten, etteivät sukset enää harittaneet jarruttavasti ihan miten sattuu, vaan sukset olivat nyt samansuuntaiseti ja kas kummaa, nyt kone lähti hienosti hangelta ilmaan. Tämä lento meni ajallisesti samalla hehtaarille, mitä edellinekin; 13’56”.

Sääennusteesta huolimatta keli oli mitä mainioin ja niinpä kentällä vierähti neljä tuntia kun oli hyvä sää, hyvää seuraa, hyvät eväät ja hyvät koneet. Lentojen lomassa grillattiin pari pakettia Wilhelmiä. Makkara maistuu aina huippuhyvältä ulkosalla.

04.02.

Olin taas jo aamun sarastuksen aikoihin Talosaaren lennokkikentällä Tunrdan kanssa. Eiliseen verrattuna keli oli nyt ihan toista maata. Taivas oli kirkas ja hienoa auringonnousua oli upea katsella. Nyt oli pari astetta pakkasta ja niinpä hangen pinta oli jo paremmin kantava, mitä eilen. Ensimmäisellä lennolla Tundra lensi 9’33” 3000 mAh Turnigyn perusakulla. Metsän reunan korkeudella tuntui olevan varsin levoton keli, mikä helpotti hieman korkeammalla lennellessä.

Koska keli oli sen verran levoton, toinen Tundran lento 3000 mAh akulla jäi päivän viimeiseksi lentoajan ollessa 9’24”. Lasku oli hyvin onnistunut ja tyylikäs, joskin hieman vauhdikas. Se päättyi koneen ympärimenoon suksen osuessa hengella olevaan jalanjälkeen. Eikä kone ollut siitä moksiskaan.

18.02.

Eilen ajeltiin maalle aika surkeassa kelissä; oli siis sateista ja tuulista. Tänään oli onneksi ennusteiden mukaisesti kirkasta ja selkeää. Aamusella oli -7 C pakkasta, kun ajelin Wara-Junnun kanssa pitkästä aikaa Forssan lentokentälle, tai ylipäätään mihinkään harrastamaan. Kentällä oli levällään malminetsinnässä käytettävän n. 35 m halkaisijalta olevan loopin osat. Kenttä oli aurattu aiemmin viimeisen päälle malminetsintää silmällä pitäen.

Lentää pöristelin Wara-Junnulla upeassa kelissä 18’26” mittaisen lennon. Harrastuksen lomassa joku asennus poppoo oli ilmestynyt kokoamaan looppia, antennia tai mitä nimitystä siitä nyt voidaankaan käyttää.

Toisella ja myöskin päivän viimeiseksi jääneelle lennolla kertyi tiimaa 11’59” verran. Tulla puksuttelin matalan lähestymisen, jonka päätteeksi kaarroin pellon puolelle kerätäkseni korkeutta, niin moottori yks’ kaks’ päätti sammua siihen paikkaan. Kone jäi aika reilusti pellon puolelle, eikä muu auttanut kuin käydä hakemassa se sieltä pois. Alkuviikon runsaiden sateiden ja sen jälkeen tulleen pakkasen seurauksena. Pääsin paria upottavaa askelta lukuun ottamatta hankikantoa pitkin koneen luoksen.

Tankista oli mennyt ehkä kolmannes polttoainetta ja niinpä tankkasin sen piti pintaan uutta lentoa varten. Ossi oli hieman vaikea käynnistettävä. Moottori pärähti ainoastaan bensaryypyn verran. Syykin selvisi. Hehkutikku oli aivan finaalissa.

Pois lähtiessä kävin morjestamassa asennusporukkaa. Kaksi tyyppiä olivat Englannista ja loput kaksi olivat Espanjasta. Siinä tuli höpistyä yhtä sun toista ilmailusta sun muusta. Tämän toisen engelsmannin setä oli ollut joku tekninen tyyppi Concorden parissa Birminghamin lentokentällä. Maailma on pieni.

23.03.

Oma harrastaminen on ollut viimeiset pari kuukautta hieman taka-alalla pajalla sattuneen putkirikon vuoksi. Nyt toiminta on saatu palautettua normaaliksi ja jälleen voi keskittyä olennaiseen eli lennättämiseen. Tällä aikaa talvi on huvennut lähes olemattomiin ja koneet ovat olleet suksivarustuksella hieman tyhjän panttina.

Tänään tarjoutui oiva tilaisuus käydä kokeilemassa miten suksi luistaa tämän kevättalven ehkäpä viimeisillä suksikeleillä. Ykkös-Junnu oli sopivasti tyrkyllä tätä tarkoitusta varten. Suuntasin kohti kesäparatiisia, jonne pääsi autolla aivan mainiosti. Pystytin varikon lähimmälle varkkopöydälle, koska peremmällä kentällä on vielä sen verran kosteaa, että paras jättää ajamatta.

Vanhan vihertävän Morganin(?) polttoaineen jämät oli lähes lopussaa ja jatkoin sitä jollain random-polttoaineella, minkä pelastin joutumasta Ekokemille. Se oli hajusta päätellen risiiniöljyyn tehtyä. Ei siinä mitään, moottori säädettiin tämän mukaan; seosneula oli 2,5 kierrosta auki. Ilma oli aika pilvinen ja kolea tuuli puhalteli paikan päällä. Junnu lähti iloisesti lentoon vesiloskan pinnalta. Pöristelin koneella matalalla. Junnu lentää puksutti tällä sekametelisopalla 17’39” mittaisen lennon. Moottorin sammuessa kone oli viereisen kesantopellon päällä aika matalalla, eikä liitosuhde riittänyt enää kentälle asti, joten kone jäi pellolle.

Toisella lennolla päästiin samoihin lentoaikoihin; 18’38”. Nyt pidin huolen siitä, että sain lennon päätteeksi koneen kauniiseen laskuun vesisohjon sekaan. En enää viitsinyt näissä olosuhteissa lentää kolmatta lentoa.

24.03.

Junior 60 on the Ice -kiertue jatkui tänään heti aamusta sumuisella Talosaaren lennokkikentällä. Matkalla oli joutsenia ja valkoposkihanhia märillä pelloilla tonkimassa syötävää. Kevät tekee kovasti tuloaan, parkkipaikka on jo osin paljaana, kunnon lunta on enää varjoisella tien reunalla, loput parkkipaikasta ja itse kentästä on runsaan tulvaveden peitossa. Pellon puoleinen rajaoja on vettä täynnä piripintaan. kentällä pääsee kyllä kävelemällä, mutta vettä on kumisaappaiden varteen n. 20 cm verran.

Kauniisti sanottuna lennätys olosuhteet olivat aika haastavat ja niinpä lensin vain yhden lyhyen lennon, mikä loppui moottorin sammumiseen ilmassa. Laskussa puulampisen kärki sai sen verran osumaa, etten enää viitsinyt lennellä tulvavesien keskellä. Kelirikko on nyt pahimmillaan Talosaaren suunnalla yleisesti, ei pelkästään meidän kentällä. Toivottavasti ilmat lämpenevät niin, että vedet laskevat kentällä.

29.03.

Wara-Junnu oli viimeksi lentänyt Matkun suunnalla talven hangilla, mutta nyt kevät pukkaa kovaa vauhtia ja niinpä hanget ovat saaneet kyytiä vesisateiden ja plussa olevan lämpötilan seurauksena. Hyvä niin, kyllä tässä on jo saatu talvesta tarpeeksi. Nyt sää oli aika tasaisen harmaa, mutta onneksi oli sentään täysin tyyntä. OS 26 FS käydä puksutti 300 ccm tankillisella mukavat 32’40”, mikä oli vallan erinomainen moottoriaika samoilla säädöillä, millä viimeksi ollaan lennetty. Junnu oli aika korkealla moottorin sammuessa, joten lentoajaksi tuli 35’07”.

Junnun toinen lento lentää liihotettiin heti perä jälkeen ensimmäisen lennon. Tällä lennolla moottori jäin alussa aaviastuksen rikkaalla, mutta en laiskuuttani viitsinyt ottaa kone yhden pysähdyksen taktiikalla säädettäväksi, joten näillä mennään, taas kerran. Hieman rikas käynti näkyi moottoriajassa, joka tällä lennolla jäi nippa nappa alle puoli tunti; 28’07”. Lennolle kertyi pituutta mukavasti 30’44”.

Koska Junnulla oli tänään plakkarissa tiimaa jo oli tunnin, niin lopettelin “the best man can do pants on”-hetken tähän. Päivä oli varsin erinomainen lennätyspäivä old timerilla, vaikka taivas oli pilvinen, pelto märkä ja saapas vuoti.

30.03.

Kaivoin Lazer 3D -härpättimen talviuniltaan ja pakkasin koneen sellaisenaan autoon ilman mitään ennakoivia koekäyttöjä pihassa. Ilma oli vielä harmaampi, mitä eilen. Itse asiassa aika kova sumu oli kaikkialla, mutta silti uhmasin luontoa ja ajelin Forssan lentokentälle. Laitoin koneeseen akun kiinni sekä ryypytin Irvinen 53:n jollaina vanhalla 2t-bensan jämällä. sitten näytin moottorilla pari kertaa startteria, niin moottori pärähti käyntiin ja se käydä kukkui siinä missä sveitsiläinen käkikello; luotettavasti ja tarkasti.

Säätila oli kentällä aika kolea, kunnon hernerokkasumu. Onneksi oli lähes tyyntä, mitä nyt hento kentän suuntainen tuulenvire nousi ajoittain. Olin siirtänyt lähettimestä ajastimen hallintavivut johonkin toiseen vipuun silloin, kun lähetin tippui lattialla. Nyt kun kone oli moottori käynnissä baanalla, niin en alkanut arpomaan, mistä saan ajastimen päälle, vaan asetin kännykään 10 minuutin ajastimen.

Kone istui hanskaan tosi hyvin useamman kuukauden tauon jälkeen. Pilotti pysyi hyvin mukana koneen kieputuksessa. Siinä vaiheessa kun taskusta kuuluin kännyn kilkatus, oli aika ottaa kone laskuun, mikä olikin tosi hyvin onnistunut ja niinpä rullasin koneen lennon päätteeksi varikolle. Lentoajaksi tuli arviolta 10’30”.

Piippailin lenoajastiminen viput tutuille paikoille ennen koneen toista lentoa. Kone ensimmäisen lennon kaltaisissa olosuhteissa 12’28” mittaisen lennon, jonka päätteeksi otin koneen alas hentoon vastatuuleen lähes kävelyvauhtia. Rullasin koneen jälleen starttipaikalla tankkausta varten; koneeseen metanolisoppaa ja pilotille kuumaa kahvia termospullosta.

Nyt Irvine teki sen, mitä se ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sitten vuoden 2016, jollain hankin tämän koneen omistukseeni. Kone oli onneksi aika matalalla ja vieläpä kentän päällä, kun Irvinen 53 sammahti ilmassa. Lasku oli hyvin onnistunut. Kun hain koneen pois asfaltilta ja ravistelin sitä, niin klunkki kolisi tankissa siihen malliin, että se olisi tyhjä. Ennen seuraavaa lentoa pitää tarkistaa, onko tankki tyhjä. Koneen lentoajaksi tuli 8’47”.

Vaikka näin ketterään konetta voikin pyöritellä hyvin matalalla ja lähellä, niin päätin lopetella lennätykset tältä erää, koska sumu ei ottanut hälvetekseen ja toisaalta kone ehti olla ilmassa noin puoli tuntia.

Lounaan, päiväunien ja pihatöiden jälkeen oli ihan pakko lennättää Wara-Junnua vielä anoppilan pellolla, koska lähes pläkä keli jatkui ja tasaisen harmaa taivas. Moottori kävi ennätykselliset 36’06” sammuen aika korkealla, mistä saikin sitten liidellä pitkään. Lentoajaksi tuli mahtavat 38’48”.

Toinen hyvin alkanut lento piti lopettaa ihan kesken kaiken, kun naisväki palasi kotiin kuumien vastapaistettujen pizzojen kera. Näin lentoajaksi jäi vaivaiset 11’25”. Kun pizzat oli mähistetty ja aloin valmistella Junnua päivän kolmannelle lennolla, niin yllätyin, kun koneen tankki oli enää puolillaan polttoainetta edellisen lennon jäljiltä. OS 26 FS kävi kieltämättä hieman rikkaalla tuon edellisen lennon samoilla neulan säädöillä ensimmäisen lennon kanssa.

Kone tankattiin uudelleen piri pintaan ja nyt Junnulla pöristeltiin aikalailla normaalin mittainen lento; 28’12”. Tämän kolmannen lennon aikana taivas soitti jo selviä selkenemisen merkkejä, joten keli näyttä paranevan iltaa kohden. Olipa tänään kyllä mahdottoman upea harrastepäivä aamun kovasta sumusta huolimatta. Kokonaislentoaika kahdella eri koneella oli vähintääkin 1,5 h.

06.04.

Viikolla Suomeen pääsi iskemään pienoinen takatalvi, mutta kevät ottanee yhden askeleen taaksepäin, että pääsee kaksi eteenpäin. Onneksi en ole hytkyillyt koneiden suksivarustuksen vaihtamisen kanssa fillareihin. Nyt kalustosta valikoitui kaksi helmeä, jotka eivät ole vielä ehtineet lentää tämän talven hangilta; The Junnu ja Yak-55M.

Matka suuntautui kaikkien aikojen kesäparatiisiin, joka sekin oli saanut osansa takatalvesta. Isompi peltotie oli ihan ajokelpoista koko matkan, eikä lunta ollut kinostunut yhtään mihinkään; päinvastoin hiekka paistoi jo lupaavasti lumen alta siellä täällä. Sen sijaan viimeinen tieosuus olikin sitten pahasti päässyt kinostumaan reunassa rehottavien talventörröttäjien vuoksi. Octavia puski varman oloisesti läpi kinosten, niin että autolla pääsi lähes ihan varikolle asti. Koneita valmistellessani sainkin sovittua lennätysseuraa. Kaksi aina mukavampi, sanotaan.

Päätin lähteä kokeilemaan keliä The Junnulla. Moottori käynnistyi tosi helpolla ja Saito kukkui varman oloisesti. The Junnu lentää liihotti tyynessä, mutta masentavan harmaassa kelissä kiitettävän mittaisen lennon; 29´17”. Taivaalla ei ollut yhtään valoa, mutta toisaalta vitivalkoinen hanki häiki inhottavasti. Aika kaksijakoiset olosuhteet.

Koneen toisella lennolla päästiin suurin piirtein samalle hehtaarille lentoajan suhteen; 28’45”. Junnun kaksi ensimmäistä lentoa olivat heittolähtöjä. Kolmannella lennolla päätin kokeilla maalähtöä, olihan koneen alla Trexler Wheel Balloonit. Ensimmäinen yritys meni hieman pipariksi ja kone pääsi kippaamaan ympäri, mutta toisella päätiin hienosti ilmaan. Lennolle kertyi pituutta 32’57”.

Sää alkoi osoittamaan selkeämisen merkkejä Junnun toisen lennon aikana ja hissukseet sininen taivas syrjäytti tasaisen harmaan pilvikaton. Aurinko pilkisti myös ja aika tyynessä kelissä se lämmitti jo mukavasti mustan takin selkää.

Junnu lentojen jälkeen vuoronsa pääsi Yak-55M, joka oli osin verstaan vesivahingon uhri. Kone toimi hienosti suksilta. Akut olivat olleet muutaman päivän ladattuina ja nyt ne olivat useamman tunnin ulkona kylmässä, niin virranantokyky ei ollut kovinkaan kummoinen. Vanhat Hobby Kingin keltaiset 3s2200 mAh Zipyt tuntuivat olevan parhaassa iskussa.

Päivän aikaan saimme lisää seuraa kentälle ja niinpä päivän aikana lensi viisi eri konetta kolmen harrastajan voimin. Päivä oli todella hieno harrastepäivä hyvässä kaveriseurassa. Päivän kokokohta oli tietysti makkaran grillaaminen. En tiedä, mikä siinä on, mutta grillattu makkara maistuu ulkona todella hyvältä, oli sitten kesä tai talvi tai jotain siltä väliltä.

09.04.

Lennnätyskarkelot jatkuivat tänään parin välipäivän jälkeen keväisessä kesäparatiisissa. Mukana oli The Junnun lisäksi Pikku-Sportti, joka ei ole lentänyt tänä talvena lainkaan. LiPot olivat koko matkan auton lämmittimen puhalluksessa, joten paikan päällä akut olivat mukavan lämpimiä. Niinpä lensin ajovalmiit 3s-akut tyhjiksi ensin Pikku-Sportissa.

Ensimmäisellä lennolla tiimaa kertyi 5'19"� verran jo aika paljon lennetyllä keltaisella 3s2200 mAh Zippy-pakalla, josta lähti vielä hyvin potkua kädenlämpöisenä. Edellisellä kerralla kun lensin Yak-55M-konetta, niin Pikku-Sportti on siihen verrattuna aika laiska ja kankea kone. Pikku-Sportti on sitten rakenteeltaan ja kestävyydeltään ihan luokkaa, mitä hapero Yak.

Toisella lennolla pari ensimmäistä lentoonlähtöä päätyivät ruohonleikkuuksi. Tämä on tyyppiongelma näissä kannuspyöräkoneissa, missä teräslankaiset päätelineet ovat sivessä. Ajan saatossa landarit ottavat sen verran iskua vastaan, että ne hissukseen taipuvat lähemmäs koneen painopistettä, jolloin kone on kiikkerämpi rullatessa. Kone saatiin loppujen lopuksi hienosti ilmaan ja toisella keltaisella Zipyllä kertyi tiimaa 5'40"�.

Viime vuonna hankitut kinkkikaupan halvat 3s2200 mAh CNHL Black Series 2200mAh 3S 11.1V 30C-akut ovat ihan kelvollisia, kunhan ne on ladattu just ennen lennätystä ja varsinkin viileämmällä kelillä ovat esilämmitettyjä. Tiimaa näillä kahdella akulla tuli lähes prikulleen saman verran 5'23"� ja 5'24"�. Tällä kertaa minulla ei ollutkaan enempää akkuja mukanani.

The Junnu viriteltiin vuorostaan lentokuntoon, eikä siinä nokka tuhise kauaakaan, kun kone oli jo ilmassa. Junnu lentää puksutteli varsin keväisen aurinkoisessa kelissä 31'17"� verran, mikä on ihan jees pelinavaus. Lennätyskeli näytti paranevan iltaa kohti mentäessä.

Junnun toisella lennolla päästiin jo ihan eri tasolle. Koneella lentää nautiskeltiin mahtavat 40'56"� verran. Illan viimeisellä hitaalla päästiin jo ennätykselliseen 44'03"� mittaiseen lentoon. Laadukasta ja rentouttavaa old timer tiimaa kerääntyi tänään ennätykselliset 115' 16"� sekä sähkötiimaa +20 min. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Alla Vesan tyylinäyte ja osa kalustosta:

01.05.

Wapun päivää vietettiin tänään tervehenkisesti lennättämällä lennokkeja kauniissa kelissä. Aurinko armas paistoi siniseltä taivaalta, missä ei ollut pilvenhattaraakaan. Kaivatun kirkkauden lisäksi oli lähes tyyntä, mitä nyt aina välillä pieni termiikkipuuska pyyhkäisi kentän ylitse.

Auto oli pakattu täyteen harrastekamaa. Mukana oli siis The Junnu, HK:n epp-Yak-54 ja jo toista kevättä/kesää lentävä Yak-55M. kalustoa oli joka lähtöön, niin kuin kuuluukin olla. Vanha sotaratsu; Hobby Kingin lankkurunkoinen epp-Yak-54, oli otettu jo viikolla talviteloilta. Konetta oli aavistuksen verran tuunattu; olin maalannut siivenkärjet alapuolelta paloauton värisellä spray-maalilla näkyvyyden ja asennon parantamiseksi.

Lensin kaksi ensimmäistä lentoa 4s1300 mAh Nano-pakoilla, jotka ovat jo vuodelta 2013 ja joilla alkaa olla takanapäin jotain 140 lataus/purkusykliä. Ikälopuista akuista lähti ihmeesti vielä virtaa; toisesta hieman paremmin. Molemmilla akuilla sai ajettua ajastimen mukaisen neljän minuutin lennot. Akuista se, jonka kääreet ovat hieman revenneet, tuntui jäävän selvästi alakynteen. Lentojen jälkeen huomasi akkujen lämpötiloista, että sisäinen resistanssi on kasvanut vuosikymmenen aikana, no eipä tämä mitään uutta ollut.

Koneen loput kaksi lentoa lennettiin vuonna 2014 hankituilla Turnigyn sinisillä peruskennoilla, 4s1600 mAh. Akut ovat edelleenkin mekaanisesti hyvässä iskussa, pullistumaa ei ollut. Näillä akuilla on aina ollut hieman vaatimattomampi virranantokyky verrattuna Nanoihin, ja niin lentojen päätteeksi nämäkin olivat kohtalaisen lämpöiset ja aavistuksen verran pullistuneet.

Neäljän lennon päätteeksi jo tuhannan lennon haamurajaa lähestyvä tai jo sen ylittänyt ilmojen perusduunari todettiin lentokelpoiseksi. Nykyinen laskutelineratkaisu on välttävä. Pitkät ja huterat alumiinilankaiset telineet vaativat täydellisyyttä hipovan laskun, ettei niistä tule sisäänvedettäviä telineitä laskun päätteeksi.

Seuraavaksi The Junnu laitettiin lentokuntoon. Kone lähti uljaan oloisesti ilmaan pienen nousukiidon saattelemana. Tänään oli kyllä tämän vuoden huikein old timer -keli. Lentää puksuttelin koneella käsittämättömän pitkän lennon; 53'41"�. Puolen tunnin hujakoilla aloin jo valmistautua polttoaineen loppumiseen, mutta mitä vielä Saito se vaan jaksoi papattaa ja minä nauttia. Konetta lennettiin aivan samoilla neulan säädöillä, mitä aikaisemminkin tänä keväänä. Kone on todettu olevan hyvässä iskussa kesää ajatellen.

Lentojen lomassa pääsin Vesan kanssa keskittymään kaikkein olennaisimpaan. Laitoimme pallogrillin tulille ja asetuimme leiritulen äärelle odottmaan makkaroiden kypsymistä. Kylläpä kuuma makkara maistui erinomaisen hyvältä ulkona kolajuoman kera.

Kevyen kenttälounaan jälkeen vaihdettiin taas sähkölle. Yak-55M oli vaihdettu edellisten lentojen jälkeen taas pyörävarustukselle. Lensin ensin alta pois aikoinaan Tundra-kauppojen yhteydessä tulleet keltaiset 3s2200 mAh Zippy-pakat, joista tuli potkua ihan kivasti edelleenkin, vaikka akkujen täydelliset lataus/purkusyklit ovat hämärän peitossa. Omassa käytössä niillä on lennetty n. 60 kertaa.

Ekan lennon päätteeksi kone kippasi nokilleen, enkä saanut rullattua sitä takaisin varikolle. Syyksi paljastui sellainen omituisuus, että kohtalaisen löysä M3-nylock mutteri oli päässyt kertymään niin, että se jumitti renkaan pyörimättömäksi. Toisella lennolla jossain nopean vaakakierteen pyörteissä kabiini irtosi ja tipahti viereiselle peltolohkolle.

Yakin neljä viimeistä lentoa lennettiin 11/2023 hankituilla CHNL:n mustilla akuilla. Vaikka akut olivat ladattu edellisen vuorokauden aikana ja vaikka ne olivat lämpöisellä auton ikkunalla, niin silti niistä lähti potkua aavistuksen nihkeän oloisesti. Yak-55M lensi kaiken kaikkiaan kuusi normimittaista lentoa ja kone toimi hyvin niin maassa kuin ilmassakin, eikä mikään nurkka rusahtanut eikä rasahtanut. Viimeinen lasku oli ihan täydellinen.

Yak-55M on ilmassa aivan täydellinen lennätettävä ja kaikista korjauksista huolimatta kone lentää edelleenkin todella upeasti. Muuten kone on rakenteeltaan käsittämättömän hapero. Vähänkin riuskemmalla otteella tai huonossa laskussa jokin paikka saattaa rusahtaa tai rasahtaa. Ohut ja läpeensä kevennetty liteply on niin huonolaatuista, että viilut eivät tahdo pysyä toisissaan kiinni, vaan irtoilevat itsekseen. Tämän koneen kohdalla pätee vanha sananlasku; moni kakku on päältä kaunis. Koneen hyvä puoli on siinä, että se koulii tekemään todella kauniita ja hyvin onnistuneita laskuja, siitähän ei ole koskaan haitta tässä jalossa harrastuksessa.

02.05.

Ikuinen ja innokas lennokkipoika kirmasi töiden jälkeen taas lennättämään. Treffit olivat Vesan kanssa sovittu. Tällä kertaa tyydyin lennättämään pelkästään Yak 55M, joka on jälleen hyvässä iskussa ja kova tavoite olisi, että se pysyisi kasassa jälleen yhden kesän lisää. Koneesta on tullut todellinen ilmojen perusduunari Junnujen ja epp-Yakin rinnalla.

Tänään meni kuusi akullista taivaan tuuliin; ensin tyhjennettiin viime vuoden loppupuolella hankitut neljän CHNL 3s2200 akun setti. Päivän päätteeksi meni keltaiset, jo elämänsa takakaarteessa olevat 3s2200 mAh Zipyt. Kylläpä oli taas kivaa. Vesa tahkosi Messerschmitt Me 163 Komet -koneensa kanssa. Tässä härpäkkeessä on liikaa adrenaliinia meikäläiselle.

03.05.

Työviikko päätettiin tänään perjatainen after work -lennätyksiin hyvässä seurassa ja mitä parhaimmassa paikassa, nimittäin kesäparatiisissa #1. Kalustona oli autossa jo pidempään olleet The Junnu ja Yak 55M, molemmat ovat lajissaan hyviä koneita. Matkalla auton ulkolämpötilamittari näyttö mukavaa 19 C lämpötilaa.

Lennätykset aloitettiin The Junnulla. Moottori simahti jo ekassa nousuyrityksessä. Jostain syystä ensimmäinen lento jäi tosi lyhyeksi 3'58"�, kun moottori jälleen sammui ilmassa. Toisella lennolla päästiin jo normaaliin old timer -herkutteluun lentoajan suhteen; 38'49"�. Lennon aikana tuuli puhalteli aika reippaasti ja aurinko oli pilvessä pitkiä jaksoja. Seuraavalla lennolla päästiin kivaan 35'19"� mittaiseen lentoon. Keli oli aikalailla kaksijakoinen; runsasta pilveä puskee pohjoisesta, mutta lentokentän suunnalla oli sitten ihan kirkasta ja pilvetöntä. Jonkin sortin säärintaman rajamailla nyt ollaan.

Illan edetessä Yak 55M valmisteltiin lentokuntoon. Lensin ensimmäiset lennot viime vuonna hankituilla CNHL:n mustilla 3s2200 mAh -akuilla (aiemmin hankittu setti). Joo, pysyyhän kone niillä ilmassa, mutta meno on hieman nihkeää tällä setillä, vaikka näillä akuilla saa neljän minuutin lentoajan kyllä täyteen. Toissa vuonna hankitut Tatun 3s1800 mAh -akut olivat ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kone lensi aika pirteän oloisesti näillä akuilla. Purkuvirtaa luvataan huikea 100C, tosin siihen kannattaa suhtautua varaukselle. Tietysti nämä 1800:t ovat aavistuksen verran kevyempiä, mitä isommat 2200:t ovat.

Kolmannen lennon päätteeksi lähetin alkoi varoittamaan matalasta akun jännitteestä. Eipä tällaista ole koskaan aikaisemmin eteen tullut. Sain koneen turvallisesti alas ja vaihdoin lähettimeen uuden akun, niin taas lennettiin. Hiipunut akku on aikoinaan lähettimen mukana tullut, joten sillä lienee jo ikään. Akkuna se on ihan näppärä, koska siinä on sisäänrakennettu balansseripiiri, jolloin lähetintä voi ladata normaalilla seinälaturilla. Lennätysiltamat pääsettiin keltaisiin, hieman jo pulistuneisiin 2200 mAh Zippyihin. Kaiken kaikkiaan lensin Yakilla kahdeksan akkua tyhjiksi, jolloin neljän minuutin lentoajalla päästiin vähintäänkin 32 min kokonaistiimaan.

04.05.

Kerhon johtokunta piti pienimuotoiset kevättalkoot kesäparatiisissa #1. Päivä oli toistaiseksi kevään lämpöisin, mutta myös hyvin tuulinen. Ruohonleikkurit saatiin huollettua ja molemmat pörähtivät myös käyntiin kuin palmun alta. Tämän raskaan urakan päätteeksi lennäteltiin ja tietysti grillattiin. Olipa mukava ja leppoisa tapaaminen kerhon aktiivien kesken.

05.05.

Tulipa piipahdettua aamutuimaan Talosaaren lennokkikentällä. Näky oli hyvin tyrmistyttävä, kun jollain isolla pakulla oli väkisin ajaa survottu parkkipaikka pitkin ihan kentän viereen, minne olikin sitten upottu noin 20 cm syvälle. Aika iso menopeli on ollut kyseessä, koska se oli paripyörillä varustettu. Kukahan kusipää lienee ollut kyseessä?? Tapausta puitiin kerhon WA-ryhmässä ja tapahtuman aikaikkunaksi näytti muodostuneen noin klo 12-19. Kentällä oli sen verran reipas tuuli, että katsoin parhaaksi jättää lennätykset väliin tältä erää.

12.05.

Pakkailin aamusella Lazer 3D -koneen ja lennätystarvikkeet autoon. Kaffit oli keitetty termospulloon, joten kaikki tykötarpeet alkoivat olla kasassa harrastehetkeä varten. Yöllä oli näköjään ollut vielä pakkasta, kun auton etulasissa oli kuuraa. Matkalla auton ulkolämpötilamittari näytti puoli astetta pakkasta.

Kentällä ei ollut yhtään lämpimämpää, kun valmistelin Lazerin lentokuntoon. Ennen lentoa piti hörpätä kuppi kuumaa kahvia, että näpit hieman lämpeäisivät. Vaikka olikin kylmää vielä klo 8 aikaan, niin onneksi oli sentään aivan pläkätyyntä. Vedin aamun aloituksena lyhyehkön 4'11"� mittaisen trimmilennon. Kone sekä pilotti pelasivat moitteettomasti yhteen. Koneella on kiva ottaa lasku hiljaista hölkkävauhti aika isolla kohtauskulmalla ja siltä sijoiltaa kone istuu nätisti asfaltille.

Toisella ja ensimmäisellä varsinaisella kunnon lennolla räimiä rouhittiin 11'09"� mittainen lento edelleenkin mitä hienoimmassa kelisää lintujen laulun säestystä kuunnellessa. Seuraavalla lennolla alkoi jo aurinko armas tulla esiin pilvien takaa lämmittäen mukavasti harrastajan takin selkämystä. koneella veivattiin lähemmäs varttia hipova lento; 14'19"�.

Auringon noustessa ja aamun edetessä oli havaittavissa jo pientä tuulen viriämistä. Täydellisissä olosuhteissa lennetää räimittiin 15'15"� verran. Lennon aikana skannerista kuului jo ilmoitus Forssan kenttää liittyen, mikä saikin aistit valpastumaan.

Seuraava lento jäikin hieman lyhyemmäksi, koska uuden ilmoituksen perusteella joku ultrakevyt pienkone oli tulossa kentälle, ja niinpä otin lennokkini alas. Tällä vedolle tuli mittaa 6'51"� verran. Aika pian kone ilmestyikin näköpiiriin. Kone teki ainoastaa läpilaskun, minkä jälkeen se katosi samaan suuntaan, mistä tulikin. Lensin sitten päivän viimeisen lennon samalla tankilla. Koska en tehnyt välitankkausta, niin otin koneen varmuuden vuoksi laskuun 10'40"� mittaisen lennon päätteeksi. Koneella pystyy näemmä lentämään ihan sujuvasti jo 17 minuutin lentoja, mutta olkoon vartti maksimi turvamarginaalilla. Päivän kokonaistiima olikin hulppeat 61'39"� ja kaikki lasku olivat ihan täydellisiä niin, että lentojen päätteeksi rullasin koneen aina starttipaikalle.

Viimeisen lennon aikan Markus tulikin paikalle. Hänellä oli mukanaan Thunder Tigerin klassikko; Eagle 15T, jolla meikäläinenkin tahkosi aika ahkeraan; niin että kaksi moottoria ajettiin siinä lennokissa loppuun. Olipa kiva nähdä Markusta pitkään aikaan. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset ja puhuttiin, että pöristellään jatkossa yhdessä enemmänkin.

13.05.

Kesä alkoi hätyytellä tuloillaan oikein kunnolla, jo oli aikakin. Auton ulkoläpötilamittari kipusi matkalla jo lupaavasti 18.5 C lukemiin, joten mikäs tässä onkaan ajellessa kaikkien aikojen kesäparatiisiin. Perillä ruoho oli jo kauniin vihreää ja linnut laulaa liversivät.

Mukana oli mikäs muu kuin "œagile but fragile"� Yak-55M. Keli oli todella hieno, mutta ei kuitenkaan vielä mikään teepaitakeli ollut. Vesaa odotellessa lensi alta pois 2023 hankitut CNHL:n 3s2200 mAh-akut, joilla kummallakin päästiin sekunnilleen samaan lentoaikaan; 4'14"�.

Tatun ensimmäisellä akulla (#4) aika lensi kuin siivillä, jolloin lentoajaksi kellotettiin 4'29"�. Nämä 3s1800 mAh -akut ovat selkeästi pirteämpiä mita aavistuksen isommat CNHL:n akut. Tatuista luvataan 100C, mutta olen aika skeptinen sen suhteen, mitä todellinen virranantokyky on suhteessa kuoreen printatun luvun kanssa. En sitten saanutkaan lennäyskaveria, joten piti sitten itse popsia Wilhelmit ns. parempiin suihin. Lopuilla Tatun akuilla päästiin 4'15 - 4'30"� mittaisiin lentoihin. Illan edetessä pieni tuulenvire nousi ja se puhalteli joen takaa. Myös pilvisyys lisääntyi siitä, miten aurinkoista oli vielä siinä vaiheessa kun tulin kentällä. Olipa taas kerran nautinnollinen harrastehetki. #3 4'15"�, #2 4'22"�, #1 4'26"�

16.05.

Muutamat kuvat eilisistä Espoon RC -kentän talkoista. Ohjelmassa oli enimmäkseen nurmikon kunnostusta. Kuusi kuutiota multaa hukkui kummasti kentän pintaan näppärällä betoniverkosta tehdyn höylän avulla. Sää suosi talkoita.

17.05.

Lähdin työpäivän päätteeksi ajamaan kohti kaikkien aikojen kesäparatiisia. Päivävuorossa ollut Vesa oli raportoinut, että lempeä tuuli puhalteli kentällä. Paikan päällä olikin mitä hienoin kesäpäivä; aurinko paistoi kirkkaana siniseltä pilvettömältä taivaalta. Aika kova tuuli puhalteli iltavuorolaiselle. Tilanne oli selkeästi muuttunut päivän edetessä iltaa kohti.

Köröttelin The Junnulla aika kuoppaisessa kelissä 15'37"� mittaisen lennon. Tarvii pitää kunnon tauot lentojen välillä jos vaikka tuuli hellittää auringon laskiessa. Toinen lento jäi aika lyhyeksi, koska lennon aikana huomasin liikettä ladon suunnalla ja niinpä odottelin tovin hieman tyynempää hetkeä, että saisi koneen alas. Trexler Balloon wheelin koskiessa vastaleikattua nurmea pysäyttäen kellot aikaan 11'03. Kun lähdin ottamaan selvää ladossa kävijästä, niin tämä mystinen hahmo poistuikin saman tien paikalta ja lähti autolla pois.

Iltakuuden jälkeen tuuli alkoi osoittamaan selkeitä tyyntymisen merkkejä, vaikka aina välillä joku pieni puuska nousi jostain. Lennon aikana oli havaittavissa samaa levottomuutta, sillä välillä kone keikautti siipeä siihen malliin, että ajetiinko vahingossa johonkin termiikkiin. Tällä lennolla päästiin jo hyvin perinteiseen old timer aikaan: 22'19"�.

Illan viimeisestä lennosta muodostuikin yllättäen aikamoinen alkukesän ennätys. Saito 30 FA nelitahti käydä puksutti sekunnilleen 61 minuuttia, mikä oli todella nuukasti lennetty. Kokonaislentoajaksi edellisen päälle tuli 33 s, kun näillä nurkilla ei enää lennellä missä stratosfäärien rajamailla. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut mikään pisaralla pisimmälle kisa, koska tuulta oli edelleenkin sen verran, ettei ihan tyhjäkäyntikierroksilla voinut ajella. Ehkä viimeiset 15-20 oli jon niin pläkä keli, että kierrokset sai pudottaa ihan minimiin. Hienolle harrastehetkelle kertyi lentoaikaa käsittämättömät 110'32"�. Tästä olikin hyvä lähteä viikonlopun viettoon.

18.05.

Viime vuoden kesäloman päätteeksi Peiton metsään rysähtänyt ja viikon tiellä tietymättömillä ollut GP Super Sportster oli menneen syksyn aikana korjattu entistä ehommaksi. Sain koneen alleen jopa suksivarustuksen, mutta tammikuun lopulla tapahtunut putkirikko pajalla laittoi suunnitelmat uusiksi, eikä konetta ehditty koelentää enää sen talven hangilta.

Nyt ajelin Super Sportin kanssa Talosaaren kentällä. Saatuani koneen lentokuntoon, huomasin epäonnekseni jättäneen hehkuakun kotiin lataukseen. Kenttä pakissa mukana olleet back-up -vermeet olivat sen verran huonossa hapessa, ettei tulppa hehkunut tarpeeksi kirkkaan, että moottori olisi käynnistynyt. Pienen kolaukset itsetunnolle saaneena pakkasin kimpsuni ja kampsuni nöyrästi autoon.

19.05.

Tein tänään uuden yrityksen Super Sportin koelennon suhteen. Tällä kertaa oli mukana jopa hehkuakku. Kone olikin nopeasti lentovalmis, kun sitä ei edes tarvinnut tällä kertaa edes tankata. Päivä oli sään suhteen mitä hienoin, tosin aika reipas tuuli viilensi ilmaa.

OS 40 LA lähti hienosti käyntiin neulan ollessa 2,5 kierrosta auki. Nurmikko oli leikattu menneellä viikolla, mutta kasvu on ollut sen verran reipasta, että eipä olisi ollut pahitteeksi vaikka olisi viime päivinä leikattu toistamiseen. Sportti lähti tuttuun tapaan helpon oloisesti rullaamaan ja siitä edelleen nousukiitoon, vaikka pitkä ruohikko teki vähän kiusaa.

Ilmassa Sportti on aina Sportti, vaikka katkennut siipi korjattuna. Lensin ajastimen mukaisen seitsemän minuutin lennon hieman tavallista varovaisemmin, ikään kuin taas tunnustellen, miltä kone tuntuu ja miten se toimii. Hyvinpä kone toimi. Olin jättänyt moottori aavistuksen verran rikkaalle, minkä seurauksena taivaalle jäi hieno savuvana. Kone oli varma ja helppo nappi ottaa laskuun reippaaseen vastatuuleen. Lennon päätteeksi huomasin moottoripukin hieman löystyneen, niin lennot oli paras jättää tältä erää tähän. Moottori pitää ottaa irti, että moottoripukin saa kunnolla kiristettyä. Tämä on sellainen homma, joka pitää tehdä pajalla.

22.05.

Erinomainen sää suosi Vallilan lennokkikerhon kenttätalkoita. Homma keskittyi enimmäkseen parkkipaikan kunnostukseen, sillä jonkun iso paku tms. raskaampi ajoneuvo oli taannoin uponnut aika perusteellisesti sinne. Teko vaikkuttaa aika selvästi puhtaalta kiusanteolta ja ilkivallalta. Valitettavasti jälkien siivoaminen jäin yhdistyksen harteille. Urakan päätteeksi grillattiin ja lennätettiin. Olipa kiva nähdä isommalla porukalla.

25.05.

Tänään autoon oli pakattu peräti kolme konetta, mitä ei ole pitkään aikaan tapahtunut. Kyydissä oli ensinnäkin Teemulta ostettu Precision aerobatics:n 3D Addiction, jonka pikkuvauriot olin hiljalleen liimannut kuntoon. Koneessa oli sama säädin ja moottori, mitä oli aikoinaan toisessa Hackerin Super Zoomissa. Lisäksi mukana olivat sellaiset luottokoneet kuin Epp-Yak 55 ja Great Planesin Super Sportster 40. Suunnistin koneiden kera Talosaareen.

Lensin Addictionia Tatun 3s1800 -akulla. Kone lähti maasta hyvin helpon oloisesti. Ensituntuma koneeseen oli varovaisen tunnustelun jälkeen; “ihan jees”. Vaikka siivekkeissä ja korkeusvakaajassa oli hitusen expoa, niin korkkari tuntui aika rajulta, mikä osin johtuu koneen lyhyestä rungosta. Vaakakierteet kone tekee yhtä nopsaan, mitä Epp-Yak.

En ollut vielä viritellyt lähettimeen mitään lentoajastinta, vaan lensin fiiliksen mukaan. ensimmäinen lasku oli hieman töksähtävä, mutta seuraava oli jo todella hyvin onnistunut lasku. Kone pitää vaan ajaa pienillä tehoilla ihan nurmeen kiinni. koneessa oleva renkaan ovat ehkä turhan pienet Talosaaren nurmiokolla. Kolmas lento oli silmämääräisesti ihan onnistunut, vaikkakin ehkä aavistuksen töksähtävä. Tämän seurauksena kuitenkin toinen hiilikuituisen laskutelineen puolikas murtui osittain kiinnityskohdan takaa, vaikka telineet on kiinnitetty muovipulteilla. Tästä tulee vielä hyvä kone, kunhan saan ns. lastentaudit karsittua pois.

Tämän jälkeen otettiin tulille Hobby Kingin Yak 55-kone, jolla taitaa olla jo ainakin kymmenes palvelusvuosi takana päin. Lensin koneella neljä uudempaa 4s1300 mAh Nano -kennoa. Vaikka kone alkaa olla aika kuppasen näköinen, niin eipä ole paremmin lentävää styrsapaalia minulla koskaan ollut.

Kun sähkökoneen oli lennetty, siirryttiin Super Sporttiin. Lähdin ensimmäiselle lennolle neulan ollessa auki 2,75 verran, mikä tuntui ilmassa olevan turhan rikkaalla. Lasku oli ihan kiva parin pienen pompun kera. Moottori sammahti lakun päätteeksi. Lentoaikaa kertyi mukavasti 8’04” verran.

Seuraavalla lennolla laihensin neulaa tasan kahteen kierrokseen, minkä huomasi helposti paljon pirteämpänä lentona. Päivän edetessä aamun pläkä oli hissuksiin haihtunut taivaan tuuliin ja mereltä alkoi puhallella aika kovakin tuuli. Tämä ei tunnu missään Super Sportin kaltaisessa koneessa. Toiselle lennolle kertyi mittaa 7’31” varran ja lasku oli edellisen kaltainen parin pienen pompun saattelema. Lennon päätteeksi rullasin koneen varikolle.

Seuraavat lennot lensin ns. ylijäämäpolttoaineella, mitä sain kannun verran harrastekaverilta. Polttoaine näyttäisi olevan risiinioljypohjaista, johon olen varmuuden vuoksi lisännyt nitroa 10% verran, millä kone lensikin 7’49” mittaisen lennon. Tämän jälkeen oli aika pitää lounastauko ja laittaa wilhelmit grillille tirisemään.

Lensin kevyen kenttälounaan jälkeen vielä pari lentoa Super Sportilla; 7’34” sekä 7’41”. Tuuli alkoi olla jo hyvin navakkaa, mutta onneksi se oli suhteellisen tasaista ja kentän suuntaista mereltä päin. Kova tuuli ei tunnetusti haittaa minua ja vielä vähemmän Super Sporttia. Vaikka kaikki päivän laskut olivat onnistuneita, niin se viimeinen oli kuitenkin kaikkein paras. Takanapäin oli taas mitä hienoin harrastepäivä kesäisen upeassa kelissä.

26.05.

Olin tänään jälleen Talosaaressa, missäpä muuallakaan. Jos eilinen tulin jo aamuvuoron, niin tänään vasta päivävuoroon. Saapuessani kentälle aamun pläkät olivat vaihtuneet eilisen kaltaiseen varsin navakkaan mereltä käyvään tuuleen. Koneina oli mukana tällä kertaa Yak 55M sekä Epp-Yak 55; sähköistä settiä siis.

Ajoin aluksi neljä Tatun 3s1800 mAh akkua, joilla päästiin 4’15” - 4’45” mittaisiin lentoihin. kentällä taisi olla hieman pyörrettä, koska nousuissa ja laskuissa sai olla varovainen, koska kone saattoi keikauttaa siipeä äkillisesti. Kolmas lasku piti keskeyttää ja ottaa uudestaan, koska lähestyin kenttää turhan korkealta, enkä viitsinyt väkisin istuttaa konetta nurmikolle. Mukana oli vielä kaksi kappaletta CNHL:n 3s2200 mAh-akuja, jotka lennettiin päivän päätteksi. Ilmassa Yak-55M on taitolntokoneena hyvin immuuni tuulelle.

Keli oli turhan kova Epp-Yak 55:lle, joten se ei tänään päässyt ilmaan. ei sillä etteikö kone olisi tässä tuulessa lentänyt hyvinkin, mutta 3D-koheltamiseen oli kuitenkin liikaa tuulta.

27.05.

Tulin töiden jälkeen viettäneeksi isä/tytär-laatuaikaa Herttoniemen suunnalla, niin eipä tuosta ollut enää matka eikä mikään polkaista Talosaaren kentälle nopeille iltalennätyksille. Nyt oli tarkoitus lennättää vain Epp-Yak 55 -konetta, jota varten oli mukana uusimmat 4s-akut.

Ilta oli kaunis, joskin aika tuulinen vielä klo 18 jälkeen. Eipä Yak, eikä pilotti olleet moksiskaan reippaasta iltatuulesta, muuta meikäläisen kyvyillä hapuileva 3D-rouhinta ei oikein pysynyt läjässä. Niinpä tyydyin ajamaan tyhjiksi Graphite 4s1400 mAh-akut (4 kpl) ja lähdin sitten kotiin. Sorry folks, no pics today!

29.05.

Piipahdin tänään Talosaarentien lennokkikentällä, missä oli esittely- ja tyyppikoulutustilaisuus kerhon uuteen ruohonleikkuriin. Itselläni on jo sen verran tiimaa Husqvarnan pienempään ajoleikkuriin, joten eipä isommassa leikkurissa ollut mitään yllätyksellistä. Illan päätteeksi minun piti lennättää vielä Epp YAk-55-konetta.

Pahaksi onnekseni ottaessani lähetintä auton etupenkiltä ulos, niin niskahihna otti jonnekin kiinni sillä seurauksella että läheitin irtosi telineestään ja putosi maahan. Pudotus ei ollut korkea, eikä pinta ollut kova, mutta kuitenkin lähettimen muovikuoret aukesivat niin että Fryskyn 2.4 GHz moduli vääntyi pois paikoiltaan sillä seurauksella, että yksi liittimen piikkirima vääntyi tosi pahasti. Tärsky vaurioitti myös piirilevyä niin, että piikkiriman kiinnitystäppä irtosi levyn pinnalta juotoksen mukana.

Piikkirimat olivat poikkeuksellisen pitkiä, joten omasta varastosta ei löytynyt yli 20 mm mittaista piikkirimaa. Onneksi Partcosta löytyi 29 mm pitkää piikkirimaa, mistä sain korvaavan osan. Piirilevyn vaurio oli niin lähellä reikää, että sen sai pelkällä tinalla korjattua. Alla ennen ja jälkeen kuvat:

01.06.

Otin eilen työn alle Teemulta ostetun Multiplexin klassisen Funcup-lennokin, jonka vastaanottimen paritin FC-18-lähettimen kanssa. Muu setup meni aikalailla heittämällä kohdilleen. Niinpä ajelin tänään Talosaaren lennokkikentälle Funcupin ja epp-Yakin kanssa. Kentällä puhalteli aika navakka tuuli, minkä huomasin jo kotipihassa.

Funcup lähti viikolla leikatulta nurmelta hyvin kevyen oloisesti lentoon. Koneella oli aluksi kovat kaartopyrkimykset vasemmalle, mitä piti kompensoida trimmillä. Ilmassa kone lentää paljon kevyemmän oloisesti, mitä HK:n Tundra, jota lennättelin useamman vuoden. Ensilento kesti kahdeksan minuuttia, mikä päätteeksi säädin koneen ohainpintoja, niin että trimmit saa taas keskittää. Lensin samalla akulla vielä kolmen minuutin verran. Ensimmäinen lasku oli hieman töksähtävä. On tämä vaan kiva kone!

Funcupin toinen lento kesti 12 minuuttia. Lennon aikana oli hetkittäin aivan tyyntä, niin pääsin kunnolla nautiskelemaan old timer-tyylisesti tyhjäkäynnillä lentelyyn. Kone pysyy ällistyttävän pienellä teholla ilmassa. Tatu #1.

Toisella akullisella (Tatu#3) päästiin jo turhankin pitkään lentoaikaan ihan varkain; 26’04”. Laskuun tultaessa akku hyytyi, toivottavasti en ajanut sitä piloille alijännitteellä. No, tämä selvinnee aikanaan. Lennon lomassa oli aivan tyyniä hetkiä, jolloin koneella päästiin kunnolla herkuttelemaan. Välillä oltiin myös todella korkealle.

Tuuli oli tänään sen verran kovaa, että Hobbykingin lankkurunkoinen Yak-55 jäi tällä kertaan odottelemaan tyynempiä lentokelejä. Tulipä jälleen korkattua yksi uusi kone.

02.06.

Yön aikan oli näemmä satanut niin kotona kuin täällä Talosaaren upealla lennokkikentällä, jonne saavuin aamuvuoroon. Lämmin aurinkoinen keli ja lähestulkoon pläkä lentokeli hemmotteli harrastajaa. Kone oli nyt hyvässä iskussa, kun kone saatiin eilisen aikaan hyvin trimmattua. Lensin koneen ensimmäisellä lennolla 19’50”, mikä oli mainio pelinavaus.

Sohlasin akkujen vaihdoin ja niinpä lähdin vahingossa äsken lennetyllä akulla, joka hiipui ilmassa aika pian. Tällä lennolla ehti kertyä tiimaa vain 5’18” verran. Ainkakin Tatun akut ovat lennon päätteeksi aivan neutraalit lämmön suhteen, joten siitä ei voi tehdä mitään päätelmää, millä akulla on juuri lennetty ja millä pöristellään seuraavaksi.

Toisella akulla (Tatu #3) lensin nyt varovaisesti 14’57” verran, mikä voi ottaa maksimiajaksi Tatun 3s1800 mAh-akuille. Viime vuonna saadut Zippy 3s2650 mAh akut jäi tällä kertaa lentämättä pienen väärinkäsityksen seurauksena. No, ovatpa sitten valmiina seuraava lennätyskertaa varten.

Kun kerran tarjoutui tulla iltavuoroon, niin olipa sellainen tilaisuus käytettävä oitis. Lentokalustona oli sama setti koneita, jotka ovat olleet koko viikonlopun autoon pakattuina.

Nyt pääsin siis testaamaan viime vuonna Vellulta saatuja Zippy 3s2650 mAh akkuja uudelleen. Akut olivat varastolatauksessa talven yli viileässä tai jopa peräti pakkasessa. Ensimmäinen lento lennettiin akulla #1. Lensin Funcupilla 16’04” mittaisen lennon ja ilmassa kone oli todella pirteän oloinen tällä akulla, jossa oli vielä paljon puhti jäljellä laskuun tultaessa. Kun testasin näitä akkuja viime vuonna, niin muistikuva näistä oli todella surkea; lennossa 3s-akut vaikuttivat olevan 2s. Kiva, jos näillä ilmaisilla akuilla päästään vielä reiluun varttin lentoon ihan normaalilla kaasun käytöllä.

Pääsin toisella akulla (#2) sekunnilleen samaan lentoaikaan, mitä ensimmäisellä lennolla ja akulla. Aluksi akku vaikutti hieman pliisummalta, mutta enpä nyt oikein osaa sanoa, mikä on totuus. Molemmat akut olivat lentojen päätteeksi aavistuksen haaleita. Pitää latauksessa tarkkailla, millaiset kennojen jännitetasot akuissa on, koska molemmilla akuilla lennettiin täysin vertailukelpoiset referenssilennot.

Päivän päätteeksi lensin aamuvuorossa olleilla Tatun #1 ja #3 akuilla 10’24 ja 11’15” mittaiset lennot. ei nyt kiusata näitä akkuja ihan romahduksen partaalle, vaan annetaan sääliä niille. Suomen upeassa suvi-illassa sain Funcubille lentoaikaa 50+ minuuttia.

Illan tyyntyessä lensin pian pari päivää autossa odottaneen Hobbykingin Yak-55 -koneen. Lentää kohelsin koneella tyhjiksi uudemman viiden akun setin 4s1300 Nanoja. Nyt illan edetessä keli alkoi olla jo täysin pläkä, mikä tarjosi hyvät edellytykset 3D-koheltamiseen. Toisella lennolla kone lähti lapasesta turhan matalalla, mutta onni onnettomuusessa, niin ainoaksi vahingoksi jäi hallittu laskeutuminen viljapellon puolelle. Kylläpä tänään oli taas kerran mitä hienoin harrastepäivä.

07.06.

Multiplex FunCup debytoi tällä kertaa maalla, Matkussa. Rengin velvollisuuksien helpottaessa iltasella, päätin lähteä ulkoiluttamaan konetta kello 22:00 jälkeen. Keli oli aivan pläkä, siis mitä otollisin hetki nauttia kevyellä sähkökoneella. Otin heittolähdön ja lentää suristelin koneella mahtavan 24'16" mittaisen lennon lintujen liverrystä ja hyttysten ininää kuunnellessa. Lennon päätteeksi tein kivan laskun naapurin vastaniitetyn rehupellon puolelle. Tässä alkaa olla jo kunnon kesämuiston ainekset kasassa. Konehuoneen puolella oli tällä kertaa koeponnistettavana 3s2650 mAh Zippy (#3), samoja Vellulta saatuja akkuja, mitä olen testannut viime aikoina.

08.06.

Sää on ollut päivän aikana sellainen odottavan oloinen isojen tummapohjaisten pilvien kera. Odotus ei ole kuitenkaan purkeutunut minään ukkosen tai rankkasateena. Jokunen satunnainen sadepisara on tullut jostain pilven reunalta, mutta eipä tuota nyt sateeksi ole voinut sanoa.

Iltapäivän hetki oli aina rasvatyyni, kun lähdin FunCupilla koittamaan keliä. Jossain vaiheessa jostain nousi oikein reipas myrstytuuli, joka riepotteli konetta oikein olan takaa Saaren suunnalla. Siinä oli sellainen lastulaineilla fiilis. Hetken aikaa oli jo mielessä, että miten koneen saa pidettyä ehjänä ilmassa, onnistuneesta laskusta puhumattakaan. Sain kuin sainkin koneen ehjänä alas. Lasku ei ollut niitö kaikkein kauneimpia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, sanotaan. Tiimaa kertyi 16'36" (#4).

Tulin Funcupin kanssa iltavuoroon kotipellon reunaan kello 20:30 jälkeen, kun pahimmat myräkät olivat laanuneet lempeiksi iltatuuliksi. Lensin samalla akulla, joka jäi koneeseen iltapäivällä, vielä 7'39" mittaisen lennon.

Nyt olen koeponnistanut kaikki Vellulta saadut isot 3s2650 mAh. Kokemus akuista on ihan eri planeetalta nyt FunCupin kanssa verrattuna siihen kun ajelin Tundraa niillä viime syksynä. Näyttäisi siltä, että varastolataus ja säilytys ulkona talven yli kunnon pakkasessa olisi tehnyt hyvää akuilla. Tämä jää nähtäväksi.

09.06.

Jo aamusta alkaneet sateet väistyivät vasta iltapäivällä kello kolmen aikoihin. Tästä innostuneena suuntasin reippain mielin kohti Talosaaren lennokkikenttää Funcupn kera. Paikan päällä puhalteli armottoman kova pyörteinen tuuli, mutta olipa pakko päästä ilmaan.

Lento olikin jo alusta alkaen sellaista höykytystä, että vuorokauden takainen oli vasta kevyttä esileikkiä tähän verrattuna. Heti kun kone oli ilmassa, mielessä ei ollut muuta kuin se, miten koneen saa ehjänä alas. Armottomista luonnonvoimista huolimatta tein ihan välttävän laskun ojan toiselle puolelle. Kone tuli hieman saviseksi ja siinä kaikki. Vajaan viiden minuutin lennon jälkeen olikin parasta pakata kamat autoon ja käydä pienellä kävelyllä lähimetsässä.

13.06.

Ajelin työpäivän päätteeksi lennokkimiehen kesäparatiisiin, koska Vesa oli siellä jo wacoilemassa. Paikan päällä puhalteli sen verran navakka ja puuskainen tuuli, ettei omalla epp-kalustolla ollut tällä kertaa mitään asiaa ilmaan. Niinpä keskityin olennaiseen eli sytyttelin leiritulet grilliin ja laitoin makkarat tirisemään. Kivaa homma tämäkin on; katsella kaverin lennätyksiä ja mutustella samalla grillimakkaraa.

17.06.

Ajelin iltavuoroon Talosaaren lennokkikentälle FunCubin ja epp-Yakin kera. Kotikulmilla oli tuulta aika reippaasti ja auton tuulilasiin ropsahti ensimmäiset sadepisarat aika pian, kun oli päässyt parkkihallista ulos. Pientä sadetta ripsi lähes koko matkan perille asti, vaikka taivas näytti Itä-Helsingin suunnalla paljon paremmalta, mitä kotoa lähtiessä.

Valmistelin FunCubin lentoon, eli kytkin siivekkeiden, laskulaippojen ja ajoakun johdot kiinni sekä lopuksi ruuvasin siiven kiinni. Paikan päällä keli ei ainoastaan näyttänyt paremmalta, vaan se oli itse asiassa ihan mukavan pläkä Funcubin kaltaiselle kevyelle leijalle.

FunCup lähti iloisesti hyvin hoidetulta nurmikolta ilmaan. Lensin koneella vaihetelevalla kaasulla ja korkeudella. Isolla 3s2650 mAh Zipyllä #4 lennettiin 19’52”, mikä olikin ihan hyvin 20 min tavoiteajan puitteissa. Laskuun tullessa akussa oli vielä ihan kivasti puhtia jäljellä. Numero #3 lennettiin 17’50” verran. Akku tuntui aavistuksen väsähtäneemmältä, mitä edellinen. Lennon aikana mereltä päin alkoi työntyä todella tummia pilviä ja samalla lämpötilakin putosi sen verran, että alkoi olla suorastaan kylmä.

Tämän lennon jälkeen oli parasta lopettaa, sillä kaukana metsää vasten satoi jo selkesäti. Kun sain pakattua kamat autoon ja istahdettuani kuskin penkille, niin silloin sade alkoi jo ropiseemaan. Ladattuja akkuja olisi riittänyt pidempäänkin lennättelyyn, mutta en sitten viitsinyt jäädä odottelemaan sateen mahdollista loppumista.

19.06.

Ajaa köröttelin Talosaareen epp-Yakin ja FunCubin kera. Paikalla oli Skaide, joka ei kuitenkaan leivittänyt siimojaan kentällä, kun pilvet olivat väärän värisiä lennätykseen. Ajelin tällä välin uudemmat 4s Nanot ja Graphitet, joten sain yhdeksän akullista enempi vähempi laadukasta epp/LiPo -kohellusta Suomen suvessa. Yakin lentojen aikana olikin mitä mainioin lähes pläkä keli. Tuuli osoitti yltymisen merkkejä siinä vaiheessa kun viskasin FunCupin taivaan tuuliin. Varsin lyhyeksi jäänyt lento oli hieman epämääräistä höykytystä. Olikohan akku liian takana?

21.06.

Aloitin Juhannusaaton vieton ajelemalla aikaisin aamusta Talosaaren lennokkikentälle. Keli oli mitä kesäisin; aurinko paistoi täydeltä taivaalta, pientä tuulta mereltä päin, apilat kukkivat ja linnut levertävät. Tästä ei keskikesän juhla enää parane. Koneena oli vaihteeksi polttomoottorikalustoa, eli Super Sportti, jolla on takana päin vain yksi lentopäivä tämän vuoden ja ylipäätää korjauksen jälkeen.

Lensin koneella aamun avauksena 7’33” mittaisen lennon ja laskukin oli tosi hyvä, vaikka edellisestä lentokerran onkin jo aikaa. Koneen toisella lennolla päästiin lentoajassa samalle hehtaarille (7’36”). Tämänkertainen lasku oli ensimmäistä paljon parempi ja niinpä kone rullattiin starttipaikalle, missä tankattiin niin kone kuin mies, joista jälkimmäinen termospullosta nautitulla Presidentti-kahvilla. Kolmas lento oli copy-paste edellisestä lennosta jopa lentoajan suhteen sekunnilleen. Seuraavan, siis neljännen lennon aikana oli ihan täydellinen pläkä. Tässä täydellisessä kelissä tiimaa kertyi 7’50”. Lasku meni pomppulaskuksi, mutta mitäpä tuosta. Seuraavat lennot olivat 7’39” ja 7’46” mittaisia.

Päivän viimeisen lennon aikana oli jo kunnon tuuli virinnyt. Tässä vaiheessa olikin hyvä päättää lennätykset kun plakkarissa oli noinkin monta ja ennen kaikkea hyvin onnistunut lentoa.

22.6.

Juhannuspäivä oli Kanta-Hämeen suunnalla varsin aurinkoinen ja vähätuulinen. Illan edetessä, tuulen tyyntyessä ja hyttysten hyökätessä hiippailin pellon reunaan perinteiselle iltalennolla, joita täällä maaseudun rauhassa tullee harrastettua. Lentää kaahasin kolme akullista ja mulla oli Pate seurana ja hän otti minusta kuvat.

23.06.

Tänään ajelin Lazer 3D ja epp-Yakin kanssa kohti Forssan lentokenttää. Perillä oli mitä hienoin keli; ellei ollut ihan pläkä, niin pieni tuulenvire oli aivan kentän suuntainen pläkä, aurinko paistoi. Lentää rouhin Lazerilla 12’02” mittaisen lennon. Koneen toisella lennolla päästiin 12’14” kestäneeseen lentoon. koneen ollessa ilmassa sain kentälle seuraa niin Markosta kuin Markuksesta.

Lazerin kannuspyörän kumi alkoi olla niin finaalissa, ettei se enää pysynyt vanteella. Katsoin parhaaksi lopettaa lennot tämän koneen osalta. Onneksi varakoneena olevalla epp-Yakilla lennettiin tyhjiksi eiliseltä ajamatta jäänee 4s Nanot. Markus lennätti pientä sähköistettyä old timeria.

Tehdessäni lähtöä kentältä Mauri oli tullut hallilla ja vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan. Jutun lomassa hän kysyikin, että lähdetkö hänen kanssaan kiertämään Lounais-Hämeen ylle OH-CMD:llä. Pyörähdimme koneella Jokioisten tuulimyllypuiston ympäri ison kahdeksikon aina Tammelan Pyhäjärven ylle, minkä jälkeen laskeuduimme.

24.06.

Tänään oli Yak-päivä. Ajelin siis Yak-55M:n sekä epp-Yak:n kera kohti Talosaaren lennokkikenttää. Työpäivän aikana WhatsApp oli kertonut, että porukkaa oli kentällä kauniina kesäpäivänä. Perillä parkkipaikka kiilteli autoista ja porukkaa oli mukavasti kentällä. Valitettavasti tuuli oli aika navakkaa.

Tuulen rauhoituttua aloitin omat lennätykset Yak-55M-“kesälennokilta”, joka omaksi yllätyksekseni palvelee jo toista kesää aktiivikäytössä. Lensin ensin alta pois Tatun 3s1800- akut; 4’34”; 4’26”; 4’28”, 4’25”. Seuraavien lentojen aikana mantereen suunnalla olevat pilvet enteilivät selvästi sadetta, kun taas meren suunnalla oli edelleenkin kirkasta ja kaunista. Lensin Zippyillä 4’19” ja 4’28”. Tällä välin oli siirtänyt kamani päivänvarjon alle suojaan niiltä muutamilta sadepisaroilta, joita taivaalta tippui, vaikkei sitä sateeksi voinutkaan kutsua.

Ensimmäisellä mustalla Kinkki-akulla lennettiin hieman lyhyempi 3’44” mittainen lento, koska korkeusvakaaja tuntui pariin otteeseen menevän flutteriin. Näin ollen oli parasta ottaa kone laskuun vielä silloin kun se on ohjattavissa. Kaikin puolin onnistuneen oloisessa laskussa toinen landari petti alta. No, eipä tämä ollut ensimmäinen kerta ja tuskin jään edes viimeiseksi kerraksi. Toistamiseen irronnut landarin puolikas on siltä puolelta, missä on vain yhdellä puolella vaneria tukemassa ja ottamassa laskun aiheuttamia kuormia. Tällöin nylonpulttien kannat ottavat vastaan kaikki iskut ja joskus ne sitten napsahtavat irti. Alumiininen laskuteline rikkoi hieman rungon rakennetta, mutta vaurio on niin kosmeettinen, ettei sitä ihan heti kannata ehostamaan ennalleen.

Päivän päätteeksi taivas selkisi todella kauniiksi. Useimmat kavereista lähti pitkän harrastepäivän tehneinä siinä vaiheessa pois, kun taivaalta putosi muutama sadepisara. Upea lennätyspäivä päätettiin omalta osaltani epp-Yak:n yhdeksään lentoon. Ensin ajettiin tyhjiksi Juhannuksen yli valmiina olleet Graphene Panther -akut ja niiden päälle sitten uusimmat Nanot. Kone on äärettömän hyvin trimmissä ja lentää kuin unelma, vaikka onkin päältä päin todella kuluneen näköinen. Eikös se menikin niin, että paskimman näköiset koneet lentävät parhaiten?

25.06.

Koska Yak-55M sai eilen hieman siipeensä, tai sanottakoon paremminkin landariin, eikä tällä välin ole ollut aikaa laittaa sitä kuntoon, niin piti kehitellä joku muu kone illaksi. “3s-koneeksi” valikoitui vähemmälle käytölle jäänyt Pikku-Sportti eli Super Sportster EP, joka ei ole lentänyt vielä tämän vuoden puolelle. Nyt on korkea aika korjata tämä asia.

Kentällä olikin vielä aika kova paahde, kun saavuin sinne klo 18 pintaan. Sen lisäksi aika reipas tuuli puhalteli. Siinä sitten istuskelin ja nautin Suomen suvesta. Lensin kokeeksi Pikku-Sportilla yhden lennon tässä kovassa tuulessa. Kone oli ilmassa uskomattoman vakaa ja yllättävän liukas. Minulla oli sellainen muistikuva, että kone olisi ilmassa hieman lussu. Siivekkeisiin pitää saada lisää liikettä, koska vaakakierteet menevät aika laiskan oloisesti.

Vesan tullessa paikalla laitoin grillin oitis tulille, jotta pääsemme mahdollisimman pian itse asiaan eli maittavaan kenttälounaaseen. Kylläpä Wilhelm-makkara maistui taivaallisen hyvältä ulkona kolajuoman kera.

Jossain vaiheessa taas joku kerhoon kuulumaton dronekaveri kävi “tutustumassa ja harkitsemassa kerhoon liittymistä”. Tyyppi käveli suoraan varikkopöydälle, minne levitti kamansa ja alkoi läppärillä säätämään dronea. Hän ei edes vilkaissutkaan ilmoitustaulun kenttä sääntöihin. Mainitsin hänelle asiasta. Traficomin rekisteröinnit olivat kuitenkin kunnossa.

Lensin illan aikana Pikku-Sportilla kaiken kaikkiaan kymmenen akullista. Laskussa kone on yllättävän liukas ja tämän kanssa saa laskut ottaa tarkemmin, mitä isomman polttomoottoriversion kanssa. Pari laskua oli enempi vähempi töksähtäviä, minkä seurauksena landarit hieman taipuivat. Huolto-ohjelmassa pitää huomioida niiden oikaisu.

Tuulta riitti yllättävän pitkälle tänä iltana. Sain kuitenkin Pikku-Sportilla päästellä ihan tyvenessä. Kun sen akut oli purettu taivaan tuuliin, niin vuorossa oli ilmojen perusduunari epp-Yak. Lentää kohelsin koneella tyhjiksi Graphene Panther -akut ja niiden päälle sitten uusimmat Nanot. Kello oli jo yli 22 kun pakkasin tyytyväisin mielin kamat autoon ja suuntasin kotia kohden.

30.06.

Harrastin pienoisen tauon jälkeen lennokkeja taas Forssan lentokentällä. Aamulla ennen kuutta oli täysin pläkä ja siitä innostuin lähtemään lennättämään. Mukana olivat sellaiset luottokoneet kuin Hobby Kunkun Epp-Yak 54 ja aikoinaan Mikolta ostettu ja sittemmin luottokoneen asemaan noussut Lazer 3D.

Koheltaa kaahasin Epp-Yakilla tyhjiksi kaikki uudemmat 4s1300 mAh Nano-kennot. Kone on näitä ilmojen työnsankareita, jolla lienee takanapäin liki tuhat lentoa.

Lazerissa oli uusi SIG:n kannuspyörä, kun edellinen kummi alkoi pyöriä jo tyhjää vanteen ympärillä. Tuulikin oli ehtinyt viritä sitten aamun ensimmäisten lentojen ollen onneksi kentän suuntainen. Päivän kaksi ensimmäistä lentoa meni 3D:tä rouhiessa omalla ja omalaatuisella tyylillä lentoaikojen olessa 12’20” sekä 13’01”.

Kolmannella lennolla ajoin ensimmäistä kertaa koneen tankin ilmassa tyhjäksi. Olen tätä aina joksu miettinyt, että miten pitkään tankillisella pääsee. Nyt se on koettu. Onneksi kone oli hyvässä paikassa kenttään nähden, mistä sen sain turvallisesti käännettyä vastatuuleen kentän ylle. Siitä sitten kone tuli laskuun kuin sukkasillaan, vaikka moottori olikin sammunut. Lentoajaksi tuli 13’44”. Tämän kokemuksen perusteella 12 minuutin lentoaikaa voisi pitää absoluuttisena maksimina, että kentälle päästään vielä moottorivoimin.

Seuraava lento otettiin varman päälle lentoajan suhteen. Lennon loppuvaiheessa vasemmanpuoleisesta kimbaalista kuului selvä naksahdus, minkä seurauksena kaasun alakierroksille tuli selkeä kynnys. Otin koneen aika pian laskuun. Nyt lentoajaksi tuli 11’01”. Varmaankin mun 3D-rouhinnan seurauksena lähettimen kaasutikku on saanut liian paljon kulumaan. Lähetin pitää avata paremmalla ajalla pajalla ja katsoa, mitkä siellä on vikana. Kaipa ne korkeusvakaajan servotkin pitää vaihtaa vielä hyvän sään aikana uusiin, etteivät ehdi hajota ilmassa. Onhan tällä koneella kaahaa kohellettu jo kahdeksan vuotta.

04.07.

Oli ihan pakko päästä kokeilemaan isoa Sbachia, vaikka olikin aikamoinen tuulen tuiverrus. Kone oli ollut jo jonkin aikaa lentovalmiina. Ajelin Talosaareen, missä olikin aik surkea keli. Paiskasin koneen kuitenkin ilmaan ja sain kauhua koko rahalla j sitähän oli tullut hakemaan. Tuuli oli paha, eikä kone ollut trimmeissä. Satuani koneen ilmaan ainoa ajatus oli, että miten saan sen ehjänä alas. Totta kai tällä kokemuksella kone kuin kone saadaan ehjänä alas. Tyynempiä kelejä odotellessa…

08.07.

Vietin laatuaikaa VLH:n kentällä hyvässä seurassa. Mukanani oli Yak-55M, jolla lensin pari lentoa. Lennot piti lopettaa, koska koneessa meni jokin flutteriin. Havaintojen mukaan kyseessä oli jompi kumpi korkeusvakaajan puoliskoista. Koneen lennot loppuivat tähän. Tutkiessani konetta varsin onnistuneen laskun jälkeen analyysi oli, että korkeusvakaajan toisen lapun osalta yhdysrauta tuntui lyövän klappia balsan sisällä. Se lienee alun perin huonosti liimattu, jos siellä nyt ylipäätään on edes ollut liimaa. Asia pitää korjata huolellisesti pajalla. Pitää miettiä, miten yhdysraudan tyvestä saa lorotettua pikaliimaa niin, ettei sillä liimaa vahingossa koko lappua vakaajaan kiinni …

20.07.

Harrastaminen jatkui tänään maakunnassa. Yritin aamuvarhain tahkota Wara-Junnun kanssa pellon reunastä käsin, mutta kun molemmat lentoonlähdöt päätyivät kaurapeltoon, niin en viitsinyt sen enempää talloa toisten viljelyksiä.

Ajelin iltapäivällä sitten Wara-Junnun kera Forssan lentokentälle, missä olikin varsin hieno ja kesäisen kaunis keli. Ensiyrittämällä Waran-Junnun OS 26 FS käydä sytkytti paria sekuntia vaille puoli tuntia: 29’58”. Moottorin sammumisen jälkeen liideltiin vielä tovi, jolloin kello seisahtui lukemiin 31’04”.

Toisella lennolla moottori kävi jo yli puoli tuntia; 30’58” ja lentoajaksi saatiin pari minuuttia enemmän, mitä edellisellä lennolla; 33’43”. Nousut olivat tänään hieman nihkeää tahkoomista, mutta kun kone saatiin mukavan korkealle, niin mikäpä siellä oli kruisailla Suomen suvessa. Lennon aikana tuuli oli entisestään yltynyt ja toisekseen Kuuston suunnalta pukkasi sen verran tummaa pilveä, että reilun tunnin kokonaislentoajan puitteissa oli ihan sopivat hetki lopetalla, jos vaikka alkaa satamaan vettä.

22.07.

Ympyrä sulkeutuu - jälleen kerran. Olin pitkästä aikaa Super Sportin kanssa VLH:n kentällä, en tosin ole tämän yksilön kanssa ollut täällä koskaan aikaisemmin. Jussi lensi aikoinaan tätä konetta tällä kentällä ennen kuin tiukat säädökset astuivat voimaan 2015.

Kentällä puhalteli aika kova tuuli, mutta onneksi suotuisasta ilmansuunnasta. Vähän jänskätti pitkästä aikaa lennätellä isompaa polttista tältä kentältä, kun ympäristökin on oleellisesti muuttunut sitten vanhojen hyvien aikojen. Lensin konella 7’17” mittaisen lennon ja kurvasin kenttää sivuten laskuun joen päällä kääntyen. Hyvinhän se meni kuitenkin.

Tällä välin muutakin porukkaa saapui harrastamaan, joten täällähän alkoi olemaan jo suoranainen ruuhka siihen nähden, mihin on tottunut. Moottori sammahti pariin otteeseen ennen kuin sain koneen ilmaan. Lensi yleisön edessä 6’50” mittaisen lennon.

Super Sportin lennätykset loppuivat siihen, kun polttoaineletku irtosi tankin putkesta. Letku on aika mahdoton saada paikoilleen kenttäolosuhteissa moottoria tai tankkia irrottamatta. Tämä homma jääköön tehtäväksi pajalla kunnolla ajan kanssa.

23.07.

Ajelin Talosaareen koeponnistamaan Epp-Yakin vanhoja 4s pakkoja, jotka ovat vuodelta 2013 ja 2014. Kahdella jäljellä olevalla 4s1300 mAh Nanolla päästiin 3 ½ ja 4 minuutin lentoaikoihin. Ikäloppujen akkujen kova sisäinen vastus tuntuu akkujen huomattavana lämpeämisenä. Mukaan eksynyt uusi Nano #5 toimi lentoajan suhteen odotetusti. Nanoja vuoden uudemmat (2014) Turnigyn 4s1600 mAh akuilla päästiin vielä leikiten neljän minuutin lentoaikaan, vaikka näilläkin on jotain 120 sykliä takanapäin.

24.07.

Eilisten lentojen jälkeen olin vaihtanut uuden polttoaineletkun tankilta kaasuttimelle. Nyt oli palava halua päästä koneen kanssa jälleen ilmaan ja Talosaaren lennokkikenttä oli siihen varsin oiva paikka. Säädin pääneulan aluksi 2 ½ kierrokseen pajalla ja käynnistyksen jälkeen sitä sai laihentaa huoletta tasan kahteen kierrokseen.

Ilmassa moottori tuntui käyvän edelleenkin aika rikkaalla. Koska moottori kakistelin pari kertaan lennon aikana, päätin ottaa koneen laskuun varmuuden vuoksi hieman normaalia aikaisemmin. Seuraavalla lennolla neula oli 1 ¾ auki ja moottori pelitti jo paljon paremmin ja koneella tultiin moottori käydessä laskuun ja lopuksi rullattiin varikkopöydille. Lensin Super Sportilla viisi mitä mainiointa lentoa putkeen lentoaikojen ollessa 7’30” molemmin puolin.

Hienon kesäpäivän aikana kenttä veti puoleensa useampia kerholaisia. Parhaimmillaan ilmassa oli viiden lennättäjän koneet, joita olikin joka lähtöön tyyppinsä ja nopeutensa puolesta. Kaikki mahduttiin hienosti taivaalle.

Pakollisen lounas- ja ruohonleikkuutauon jälkeen pakasta otettiin Epp Yak, jolla lennettiin ennätykselliset 13 lentoa. Aluksi kiusattiin yli kymmenen vuotta vanhoja akkusettejä. Vanhoilla, varmaan jo 150 sykliä ajetuilla Nanoilla päästiin nippa nappa neljään minuuttiin ja isommilla perus-Turnigyillä reilusti yli neljän minuutin. Lopuksi ajettiin tyhjiksi kaikki muuta uudemmat kennot Nanot (5 kpl) sekä Graphinet (4 kpl) Päivän lopuksi piti vielä testata Super Sportilla, miten homma toimiin vastaleikatulta nurmikolta ja hyvinpä toimi. Päristelin koneella 6’45” mittaisen lennon.

Yleensä kesälomalla tulee vietettyä "yksi kokonainen päivä kentällä"- harrastesessio. Sen aika oli tänään ja se vaan itsekseen kehittyi sellaiseksi hyvässä kaveriporukassa. Ihan meni peräti ylitöiksi harrasteen parissa. Kuvissa on omaa ja harrastekavereiden kalustoa.

28.07.

Super Sportti lensi poikkeuksellisesti kolme lentoa Forssan lentokentällä, koska tällä suunnalla oli asioita maanantaina hoidettavana, niin tässä saatiin ikään kuin kaksi kärpästä samalla iskulla. Paikan päällä oli tosi kesäisen aurinkoista ja kuumaa. Lennätyskaverina oli mukana Markus.

Enpä muista olenko koskaan lennättänyt kumpaakaan Super Sporttia asfaltilta. Ensimmäisen yksilön kanssa oli jotain yritystä joitain vuosia sitten, mutta hämärien muistikuvien mukaan yritykseksi se myös jäikin.

Tämä kone on laskussa paljon liukkaampi Lazer 3D-koneeseen verrattuna, niin laskuissa koneella oli taipumus pomppia enemmän, mitä nurmelta lennättäessä. Nitrottomalla rissafuililla moottori tuppasi sammumaan laskussa pienillä kierroksilla. Koska tätä rissafuila on vain pieni erä, niin enpä lähde sen vuoksi koskemaan tyhjäkäyntisäätöihin. 7’15”, 7’26” ja 7’13”

30.07.

Lähdin aikaisin aamulla liikkeelle ja uhmasin pilvistä ja sadetta enteilevää säätä. Matkalla satoi jo hieman. Perillä oli kova mantereen suunnalta puhaltava tuuli. Alkuvalmistelujen jälkeen; pilotti tankattiin aamukahvilla termospullosta ja kone polttoaineella, olikin aika päräyttää Ossi käyntiin. Aamupäivän aikana tuli lennettyä vain kaksi lentoa, koska vesisade katkaisi harrastesession. 7’16”, 7’04”

Puolen päivän jälkeen, kun sain asioinnit hoidettua, tein paluun kentällä, missä ilma olikin jo lämmennyt ja kirkastunut. Kolmen normilennon jälkeen tuuli paukutti edelleenkin siihen malliin, että katsoin parhaaksi lopetella, nyt tällä kertaan lopullisesti tänän päivän osalta. 7’24”, 7’09”, 7’09”

31.07.

Tänään saavuin hieman myöhemmin Talosaaren lennokkikentälle Super Sportti mukanani niin kuin eilen. Eilisen kaltainen kova tuuli paukuttaa mantereen suunnalta. Keli on puolestaan aavistuksen lämpimämpi ja aurinkoisempi eiliseen verrattuna. Hetken ehdin jo miettimään, että lennätänkö ollenkaan, vai pakkaanko kamat takaisin autooni ja lähden kotiin.

Vaikka tuuli olikin tosi kova, mutta kuitenkin varsin tasainen, niin päätin lennätellä muuten hyvin kauniissa ja kesäisessä kelissä. Meren puoleisella pellolla oli kolme kurkea tyynen rauhallisena brunssilla eivätkä ne yhtään häiriintyneet meikäläisen pöristeltyistä.

Lensi päivän ensimmäiset lennot jollain ikivanhalla risiiniöljypohjaisella jämäfuililla. Se oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että moottori sammahti koneen ollessa loppuliussa varsin pienillä kierroksilla. Yksi lento päätyi nippa nappa ennen kentän alkua viljapellon ojanpenkan isoon heinäpöheikköön. Koneeseen ei luonnollisestikaan tullut yhtään mitään vauriota. 7’20”, 7’05” ja 7’14”

Lounastauon jälkeen tankkasin koneeseen joulukuisten lennokkikauppojen yhteydessä tullutta italialaista Roga-fuilia, joka oli avaamattomassa litran pänikässä. Varsin niukan ja salaperäisen tuoteselosteen perusteella polttoaine sisälsi synteettistä öljyä ja nitroa, tosin mitään prosenttilukuja ei tölkissä mainittu. Olin pajalla vielä lirauttanut tujauksen puhdasta niroa sekaan.

Kyllä kone lähtee kunnon polttoaineella ja käyntiongelmat pienillä kierroksilla hävisivät kokonaan. Sportti oli taas kuumaverinen sportti. Kyllä synteettinen öljy ja nitro takaavat kunnon ja ennen kaikkea käyntivarman lennätyskokoemuksen, vaikka jotkut vannovat rissan nimeen. Vanhaa rissafuilia jäi vielä puoli litraa jäljelle, mutta eiköhän sekin erä saada jossain härvelissä poltettua taivaan tuuliin. Säädin neulaa ¼ kierroksen kiinni siihen nähden, mitä se oli auki kolmella ensimmäisellä lennolla.

Nyt moottori käy kuin timantti, on tehot, on pienet tyhjäkäynnit, lennätys on pelkkä nautintoa, niin kuin sen kuuluukin olla. Onneksi en lähtenyt säätämään moottoria sen enempää rissafuilille, koska se oli vaan tilapäinen häiriö. Päivän loput lennot kaikki tultiin siis laskuun moottori käyden ja lennon päätteeksi kone rullattiin varikon tuntumaan. Taivaalla alkoi kertyä uhkaavasti tumma pilveä siihen malliin, että katsoin parhaaksi lopetella tämän päivän osalta. Timanttista tiimaa kertyi taas kuin heinän teosta, mihin tämän kanssa oikein joutuu? kokonaislentoaika hätyytteli mukavasti kolmea varttia; 43” 32” 7’26”, 7’09” ja 7’18”.

05.08.

Tänään aloitettiin työt piiiiitkän ja rennon kesäloman jälkeen. Autoon oli tietysti pakattu The Junnu ja tarvikkeet. Töiden jälkeen suunnattiin alkuperäiseen kesäparatiisiin ja kunnon “Members Only”-kentälle. Junnu oli ollut jonkin aikaa pölyttymässä, mutta nyt oli tarkoitus korjata tilanne.

Saavuttuani paikan päälle, taivaalta tuli pienoinen sadekuuron tapainen, jonka loppumista piti odotella autossa. Sateen loputtua laittelin The Junnun lentokuntoon ja lähdin lentää liihottamaan koneella. Moottori sammui aika yllättäen varmaan reilun minuutin kuluttua noususta. Eipä siinä mitään, aloin sorvaamaan koneella laskua. Vaan eipä kone meinannut tulla millään alas. Olin ottamassa konetta jo laskuun kentälle joka kohden, mutta korkeutta oli vielä sen verran, että koneella piti tehdä U-käännös, tai muuten se olisi pitänyt hakea uimalla joesta. Kone laskeutui kentän päässä olevalle kesantopellolle.

Toiselle lennolla käyttelin moottoria enemmän maassa ja säädin neulaa samalla kuullostellen käyntiä. Nyt pääsin jo koneella kunnolla ilmaan. Lentoa ei tosin ehtinyt mennä kuin muutaman minuutin verran, kun huomasin, että sivuperäsin ei pelitä kunnolla. Sain onneksi käännettä koneen kohti kenttää ja otettua sen väkisin laskuun vielä ennen jokea. En tiedä mikä oli tullut sivuperäsin servoon, mutta se oli kärähtänyt niin perusteellisesti että servon muovikuori oli osin sulanut.

Tämän jälkeen keskityin katselemaan Vesan lennätyksiä. Harmi vaan tämä servon hajoaminen, sillä täysin pläkä old timer -keli meni ihan sivu suun. Pääasia, että kone ei päätynyt jokeen, eikän muutenkaan rikkoutunut. Servoja ja potkureita on pajalla laatikot väärällääen, ei muuta kuin ruuvaamaan uutta tilalle.

08.08.

Kesäparatiisissa oli tänään hieman navakampi tuuli, mitä se oli pari päivää sitten. Mutta ei tuo tunnetusti meikäläistä haittaa. Mukana oli tietysti The Junnu, johon oli vaihdettu uusi sivuperäsinservo palaneen tilalle. Jemmasta löytyi vielä ihan identtinen servo, joka meni tietysti ihan heittämällä paikoilleen. Illan ensimmäisellä lennolla The Junnu kynti taivaan kantta 19’28” mittaisen lennon verran. Moottori sammui yllättäen naapuripalstan päällä, mistä kuitenkin liideltiin hyvin kentälle asti.

Seuraavalla lennolla moottori sammui yllättäen jo 16’20” mittaisen lennon päätteeksi. Edellisellä lennätyskerralla iät ja ajat koneen nokalla ollut puinen Turnigyn 10” x 4” -potkuri katkesi siinä, kun tulin laskuun ilman toimivaa sivuperäsintä. Sen jälkeen vaihdoin koneen keulalla hieman isomman Puu-Turnigyn; 10” x 6”. Lieneeköhän tämä aavistuksen verran liikaa pikkuiselle Ossille?

The Junnun kolmannella lennolla alkoivat jo pidot paranemaan; siis illan edetessä keli oli tyyntymään päin ja lentoajat pitenemään. Nyt päästiin jo tyypilliseen junnumaiseen lentoaikaan: 26’ 58”. Koska päivän old timer -saldo oli jo reilusti yli tunnin: 71’ 46”, niinpä olikin aika vaihtaa sähkölle.

Ajoin Epp-Yakilla ensin “vanhat” 2013 ja 2014 hankitut akut tyhjiksi. Nyt päästiin niin Nanoilla kuin Turnigyillä mukavasti nimelliseen neljän minuutin lentoaikaan. Lopuksi ajettiin uudemmat Nanot, tosin vain neljä kappaletta, koska yksi unohtui kotiin lataamattomana. Sen jälkeen tyhjennettiin ilmassa niin ikään Hobby Kingin Graphene Panther -akut, neljä kappaletta niitäkin. Kello 20 aikaa oli jo täysin pläkä keli, mikä olikin paras mahdollinen meikäläisen 3Ö-rouhintaan. Yakilla lennettiin siis 12 lentoa, joten kokonaislentoajassa päästiin huikeaan 48 minuuttiin vähintäänkin.

Tänään oli kyllä kaikin puolin mitä upein harrastepäivä, sellainen “Flying & Grilling”-teemalla. Tänään grillissä tirisi hieman parempi eväs, kuin perinteinen makkara. Upea päivä, hyvä seura, hienosti toimivat lennokit, hyvät eväät; kaikki tämä rauhan tyyssijassa.

14.08. Grillin’ and Flyin’

Tämään oli jo aikaisin aamusta upea keli ja niinpä autoon pakattiin Epp Yak-54 ja Yak-55M, molemmat koneet niin ikään sähkön voimalla lentäviä. Töistä lähtiessä auton lämpötilamittari näytti lupaavasti 26C.

Aloitin lennätykset Yak-55M -koneella, jonka korkeusvakaajan yhdysrautaa jouduin korjailemaan pikaliimalla sitten edellisten lentojen, koska toisessa korkeusvakaan puoliskossa tuntui olevan jonkin verran klappia. Yhdysrauta pääsi siis liikkumaan jonkin verran balsarakenteen sisällä ja alun alkaen huono tai jopa puuttuva liimaus aiheutti sen, että ajan saatossa teräslanka söi itselleen lisää liikkumavaraa, mitä taasen tuli ilmi korkausperäsimen toispuoleisena flutterina. Tämä oli nyt korjattu.

Ilmaan lähdetiin jo iankaikkisen vanhalla keltaisella 3s2200 mAh Zippy-pakalla, joka tuntui ilmassa jo hieman väsähtäneeltä. Lennon aikana korkeusperäsintä sai trimmata jonkin verren vedon puolelle, sen verran remontti vaikutti koneen trimmeihin. Akussa riitti kuitenkin puhtia neljän minuutin normilentoon. Kaikin puolin hyvin alkanut lasku ei ollut ihan kympin suoritus, minkä seurauksena kosketus maahan oli hieman töksähtävä sillä seurauksella, että molempien landarien vaneriset kiinnitys ja tukirakenteet pettivät alta ja hajottivat hieman runkoa alapuolelta. Kone on lentänyt omistuksessani nyt jo kaksi kesää, mikä oli alunperin tuplasti yli tavoitteiden.

Oleellinen osa harrastusta on kunnon eväät, ei sitä tyhjällä vatsalla jaksa koko iltaa harrastaa. Kenttälounaat alkavat mennä jo fine dining:n puolelle, on alkupalat, on pääruoat, on posliinilautaset sekä kunnon aterimet. Tuntuu, että itse harrastaminen on sivuseikka, minkä varjolla nähdään kavereita luonnon rauhassa leiritulen äärellä tarinoita turisten. Välillä voi myös lennättää.

Niinpä lennätin vielä Epp-Yak kohtalaisen tyynessä kelissä. Vanhoilla kennoilla päästiin suurin piirtein neljän minuutin lentoaikoihin. Akkujen ikä ja lämmin päivä näkyy selkeästi akuissa ja lentoajoissa. toisen Nanolla tehdyn lennon jälkeen kaivoin lämpömittarin esiin ja pintalämpö oli vielä 56,4 C.

Vielä on kesää jäljellä vielä tulee kauniita päiviä, niin kuin iskelmässä sanotaan. Toivottavasti hyvää keliä riittää vielä pitkälle alkavaan syksyyn. Kesäparatiisista pois lähtiessä 23 C ja taivas oli kirkas. Kentällä oli illan aikana suorastaan ruuhkaa, kun paikan päällä oli peräti kolme harrastajaa. Kuvissa on sekä omaa, että kavereiden kalustoa illan mittaan.

20.08.

Tänään piti jälleen päästä kentälle nauttimaan tosi kaunista ja kesäisestä kelistä, koska ei näitä loputtomiin riitä, kun syksyä kohden kuitenkin käydään.

Koska “agile but fragile” Yak-55M oli parin varsin aktiivisen palvelusvuoden jälkeen päässyt uuteen kotiin, eikä uutta rautaa vielä saatu rajalle, niin sitä odotellessa otettiin hangaarin kätköistä Pikkusportti. Koneessahan on jokin Dualskyn moottori, jonka hyötysuhde tuntuu olevan paljon parempi, mitä Yak-55M-koneessa olleen jonkun random-Turnigyn. Näin ollen Pikkusportilla päästiin aika pitkiin lentoaikoihin; keltaisilla ja jo hieman väsähtäneillä 3s200 mAh Zipyillä päästiin mainioihin lentoaikoihin.

Hienon kesäillan aikana koneella lennettiin kaiken kaikkiaan 12 lentoa samoilla 1800 -2200 mAh akuilla, millä on Yak-55M:ää ajettu. Olen kai jo aiemminkin kirjoittanut, että sähköinen Pikkusportti on laskuissa paljon liukkaampi, mitä isompi polttomoottoriversio. Sadan metrin ruohokenttä ei meinannut riittää, ja niinpä kone päätyi pari kertaa kentän päässä olevalla kesantopellolle katolleen. Toki oli niitäkin laskuja, missä puoli kenttää riitti. Päivän 11. lento oli kaikkein onnistunein. Päivän kaikki lennot osuivat melko tarkkaan 4’21” - 4’29” välille, tosin pisin lento oli 4’36”.

Sähköinen Pikkusportti, siis oikeammin Super Sportster EP, on osoittautunut vallan mainioksi ja kestäväksi käyttökoneeksi. Pitää ihan puuta koputtaa, mutta sitä ei olla koskaan ihmeemmin rikottu. Kone ei ehkä ole sieltä kaikkein ketterämmästä päästä ja ehkä siksi sen käyttötunnit ovat jääneet hieman vähemmälle. Koneeseen pitää tehdä pieni tuunauskierros, missä kannus uusitaan, nopeudensäädin sijoitetaan joka moottoritilaan tai akun alle sekä vaihdetaan nopeampi siivekeservo.

Harrastekaverina oli Vesa, joka leijutteli varsin tyylikkäästi isoa Sbach 342 -konettansa.

29.08.

Suuntasin jälleen töiden jälkeen lennokkikentälle. Säänhaltija tarjosi taas parastaan kelin suhteen; lämpö oli siinä +25 C tuntumassa ja tuuli oli aivan olematon. Mikäpä on harrastaa näissä olosuhteissa. Tällä kertaa oli mukana harrastuksensa lopettaneiden kavereiden kalustoa; Precision Aerobatics Addiction, jonka jo kertaalleen koelensin 25.5. sekä Multiplexin EasyGlider Pro.

Addiction jäi toukokuisen koelennon jälkeen odottamaan parempia aikoja. Koneen alle vaihdettiin uudet hiilikuituiset laskutelineet joustavalla kiinnityksellä sekä isommilla, paremmin nurmikentille sopivilla fillarilla. Keulalle tuli Banggoodista hankittu SURPASS-HOBBY C35 Series V2 C3536 -sähkömoottori 1050 kv-arvolla. Tämä moottori pyörittää APC 11x5.5E -potkuria. Säätimeksi oli vaihdettu Yak-55M:stä yli jäänyt Aerostar 40A. Akkuina oli tälläkin kertaa tutut Tatun 3s1800 mAh-kennot.

Ennen Addiction lentoja koelensin siis Multiplexin EasyGlider Pro -epp-liidokin. Koneen sisuksiin upposi mainiosti Tatun 3s1800-akku, jolla painopiste asettuu hyvin kohdalleen. Lensin koneella maltillisesti aika matalalla kentällä olevien korkeusrajoitusten vuoksi. Korkeusperäsimen trimmiä sai hieman säätää, mutta kone lensi radion nopsaan tehdyllä setup:lla vallan mainiosti. Lensi koneella muutamia lentoja. Kiva peli.

Mutta sitten asiaan eli Addictionin lentoihin. Kone lähti hienosti hoidetulta nurmikolta hyvin ilmaan. Ensimmäiset kymmenet sekunnit olivat koneen kanssa pelkkää kampeamista ja niiden pois trimmaamista. Onneksi oli jo rasvatyyni keli, niin kone oli tosi helppo trimmata. Kun kone oli saatu trimmeihin, niin se alkoi kulkea kuin juna kiskoilla. Koneessa riittää tehoja ja suorituskykyä minulle ihan riittävästi. Kone on aika helppo tapaus leijutettavaksi. Toisekseen kone pysyy ilmassa uskomattoman pienillä tehoilla. Laskuun kone pitää ottaa selkeästi sopivan pienillä tehoilla, sillä kone ei juurikaan liidä. Tällä taktiikalla kaikki laskut olivat erittäin onnistuneita.

Päätän lennätysraporttini kaikkien aikojen Kesäparatiisista näihin kauniin lumoaviin tunnelmakuviin:

31.08.

Multiplexin EasyGlider Pro -epp-liidokki debytoi tänään ensimmäistä kertaa Vorssan suunnalla. Kone oli jäänyt autoon edellisten lennätyksien jäljiltä ja se on oiva peli ns. landelennätykseen. Pitkin päivää on satanut, paistanut ja ukkostanut erilaisissa sykleissä. Iltaa kohden kun tuulikin alkoi tyyntyä niin laittelin koneen lentokuntoon. Olin päivän aikana vihdoinkin naputellut lähettimestä lentojastimet toimintaa. Ulkoiselta kytkimeltä käynnistetään/pysäytetään ja nollataan koonaislentoaika. Toinen ajastin konffattiin triggaamaan kaasun käyttöön, mistä saadaan moottoriaika näppärästi.

Heitin koneen pihatieltä iltaa isolle tielle päin. Onneksi täällä herran kukkarossa on vapaata ilmatilaa vaikka muille jakaa ja niinpä sain nyt vetää koneen huoletta hyvin korkealle. Jaksottaisten sateiden jäljiltä maa oli hyvin märkää, eikä nyt voida puhua mistään kunnon pursikelistä. Lennättelin omaksi ilokseni saaden tiimaa yhdellä mustalla 2200 mAh kinkkiakulla 17’55”. Otin koneen taitavasti laskuun kaurapellon ja pihatien väliseen kapeaan reunaheinikkoon.

04.09.

Syyskuun lennätykset aloitetiin varsin kesäisen helteisissä merkeissä. Matkalla kentälle auton ulkolämpötilamittari näytti lupaavasti 26.5 C ja radiosta tuli kunnon kesäbiisi; Nancy Sinatran & Lee Hazlewoodin duettona laulama ikivihreä Summerwine. Vesa olikin jo wacoilemassa paikan päällä saapuessani perille. Halpa ja ennen kaikkea luotettava kiinalainen lämpö/tuulimittari näytti peräti 27.1 C. Joka tapauksessa oltiin asteen sisällä siitä, mitä lämmöt olivat matkalla. Nyt pitää nauttia täysillä, sillä räntäsateet ovat kuitenkin tulossa ennen pitkää.

Vaikka olikin mitä hienoin kesäpäivä, niin tuulta piisasi ihan kohtalaisesti, jopa 5 m/s puuskissa. Lähdin koittamaan keliä EasyGlider Pro -liidokilla. Alle 50 metrissä lentäminen liidokilla on ööh… miten sen sanoisi kauniisti; kärvistelyä, mutta hyvässä kelissä kelpaa ajalla millä korkeudella tahansa. Lensin ennen päivällistä siis vaihtelevassa tuulessa kaksi lentoa seuraavin kokonais- ja moottoriaikoina: 16’51”/2’24” sekä 20’48”/2’46”.

Päivälliseksi grillissä tirisi aikamoinen pala (n. 1kg) suomalaisen possun kassleria kahteen mieheen. Kenttälounaan kruunasi A.Le coq-olut. Kyllä tämä aterian jälkeen jaksaa taas lennättää. Lounaan lomassa ja kellon lähestyessä ilta kuutta, alkoi olla jo rasvatyyntä. Nyt olikin sopiva hetki ottaa Precision Aerobatics Addiction esille ja laittaa kone tulille.

Olin saanut askarreltua tähän koneeseen myös lentoajastimen, johon arvoin ihan perstuntumalla 7 minuutin lentoajan, mikä osoittautui juuri sopivaksi. Lentää kohelsin koneella neljä Tatun 3s1800 mAh akkua tyhjiksi. Käytännössä lentoaika oli n. 7’30”, joten neljällä lennolla saatiin raavittua kasaa aika tasan tarkkaan 30 min 3D-rouhintaa ja muuta päätöntä kohellusta. Lentojen päätteeksi akku on aika haalea, hyvä niin. Yhdessä laskussa nippusiteellä kiinnitetyt landarit antoivat periksi. Niin kuin olen jo aikaisemmin kirjoittanut kone vaatii laskussa tarkkaa ajamista pienen kaasun kera ihan loppuun asti, niin että maakosketus on jouhea.

Illan viimeinen hidas, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä vedettiin vielä EasyGlider Prolla. Kone oli erinomaisen hyvin trimmissä ja se liiteli rauhallisen kauniisti tyynessä ja hämärtyvässä illassa 20’19”/2’00” lento- ja moottoriajalla. Yksi 3s2200 mAh akku jäi ajamatta. Mustat kinkkiakut ovat sen verran paksumpia Tatuihin verrattuna, ettei niitä saa mitenkään ujutettua Addictionin rungon uumeniin, koska aika lähellä tuliseinää on yksi hiilikuituinen poikkipalkki, minkä alitse isommat ja paksummat akut eivät mahdu.

Olipa taas mitä hienoin harrastepäivä takanapäin hienossa kelissä hyvin hoidetulla lennokkikentällä ja ennen kaikkea hyvässä kaveriseurassa. Kaikki koneet, niin omat kuin kaverini lensivät hienosti eikä mitään kolhua eikä kaputtia sattunut.

06.09. Thank God, It’s Friday

Työviikon jälkeen oli tarkoitus relata hyvän kaveriporukan kesken harrastamalla. Autoon oli pakattu Teemulta ostetut PA Addiction ja Multiplex FunCup. Skodillacin keula suunnattin kohti Kesäparatiisia ja moottoritie oli kuumaa, miten muutenkaan.

Vieläkin on kesää jäljellä ja niinpä sään haltijan suosi harrastajia varsin kesäisellä kelillä. Tänään oli monenlaista lennokkia ilmassa, sekä radiolla että siimalla ohjattavia. Lentojen lomassa Top chef tarjoili tällä kertaa kanafilettä ála green & crispy metsäsienisalaatin kera.

Funcup lensi ekaa kertaa Kesäparatiisissa, mutta tuskin viimeistä. Ensimmäinen lento lennettiin vielä pienessä tuulenvireessä lentoajan ollessa 16’48”. Illan edetessä keli kääntyi kohti pläkää ja kylläpä oli nautinto ajella Cupilla inhan tyynessä kelissä. Ajoin tyhjiksi kaikki 3s2650 mAh siniset Zippyt akut. Timaa kertyi lopuilla lennoilla seuraavasti: 17’42”, 20’29” ja 16’46”, kaiken kaikkiaan 71’45”.

PA Addiction on parhaimmillaan täysin tyynessä kelissä ja niinpä nyt oli sen vuoro vihdoin ja viimein. Lensin kaahasin koneella tyhjiksi Tatu 3s1800 mAh -pakat. Tämä kone hakkaa kyllä mennen tullen Hobby Kinkin Yak 54 epp-koneen, jolla olen tahkonnut jo kymmenen vuotta. Vai tekeekö harjoitus vihdoinkin mestari, sillä Addiction taipuu jopa meikäläisen hyppysissä paremmin leijutukseen kuin epp-Yak. Ilta alkoi jo hämärtyä ja auringon laskiessa lämpökin katosi. Olin viimeisen lennon aikana jo sen verran kylmissäni, että minun piti ottaa kone laskuun jo ennen normilentoajan umpeutumista, koska tuntui että kädet tärisee jo kylmästä, eikä tämän koneen parissa ole varaa käsien vapinaan.

Vesan lisäksi paikalla oli Erkki, joka koelensi Impact-siimastuntin, joka oli päätynyt hänelle hieman keskeneräisenä jonkun edesmenneen harrastajan jäämistöstä. Hienosti se lensi.

Olipa taas varsin hieno harrasteilta hyvän kaveriporukan kesken mitä upeimmassa paikassa. Näitä hetki kelpaa muistella, kun on pimeää, tuulee ja vettä tulee vaakatasossa.

08.09.

Suuntasin jo aamuvarhain PA Addictionin ja Multiplex FunCupin kera kohti Valkkan kenttää. Aamusta oli aivan tyyntä ja matkalla oli jonkin verran sumua havaittavissa. Sumu sen kun sakeni sitä mukaa, mitä lähempänä Talosaarta olin. Paikan päällä olikin jo toinen aamuvirkku, siis kerhomme puheenjohtaja, joka ajeli omaa Addictionia, kone on hieman uudempaa versiota kuin omani.

Tänään tarjoutui ihan sattumalta PA Addiction kokoontumisajot. Kentällä oli kyllä niin kova hernerokkasumu, ette koneita piti pyöritellä ihan kentän nurmialueen yllä. Sehän passasi hyvin, sillä olosuhteet olivat kaikesta huolimatta ihan täydelliset leijutteluun. Aamusumu alkoi helvetä siinä vaiheessa kun Kentzun oli lentonsa lentänyt ja sain ajaa pari viimeistä lentoa hieman paremmissa olosuhteissa näkyvyyden suhteen.

Tulin päivävuoroon vielä puolen päivän aikoihin ja ajelin FunCupilla kakis lentoja, jotka oliva varttitunnin molemmin puolin; 16’45” ja 13’04”. Toinen lento lennettiin #2, joka tuntui olevan hieman väsähtäneempi mitä #1. Eipä voi moittia ilmaisia akkuja, jotka on saatu elvytettyä vielä ihan kelvolliseen kuntoon. Hieman ne lämpeävät FunCupin normilennoilla, mutta 15-20 minuutin lentojat ovat ihan luxusta.

10.09.

Autossa oli varattuna tällä iltapäivälle iso setti koneita; PA Addictionin ja Multiplexin FunCupin & EasyGlider Pro sekä ilmojen valttikortti Super Sportti. Keli oli mennyt viimeiusen vuorokauden aikana huonompaan suuntaan ainakin tuule suhteen; aika kova puhuri kävi. Kavereiden kesken oltiin viestitelty pitkin päivää, että mennään Talosaareen. Ja sinnehän mentiin vaikka ns. poikittaismatka ruuhka-aikaan yhden pysähdyksen taktiikalla Östersundomin K-Kauppaan kesti liki tunnin.

Paikan päällä tuulen suunta oli mereltä päin, mikä olikin ainoa positiivinen seikka. Vesa oli jo paikan päällä wacoilemassa kuin saavuin. Tuulta oli 3-5 m/s, joten meikäläisen sähkökoneilla ei ollut asiaa ilmaan tässä myräkässä. Nyt piti ottaa hihasta tai paremminkin Skodan sisuksista jokakelin valttikortti Super Sportti. Lensin koneella kovassa tuulessa 7’34” ja 7’36” mittaiset lennot.

Grillauksen lomassa olikin hyvää aikaa odotella tuulen tyyntymistä. Onneksi keli rauhoittui illan edetessä ja niinpä päätin vielä ottaa Super Sportilla parit lennot; 7’31 ja 7’07”. Viimeinen lento jäin hieman normaalia lyhyemmäksi, koska alkoi olla jo sen verran hämärää, että kone näkyi ilmassa vain tumman harmaana muotona.

Vesan lisäksi paikalla olivat Pasi ja Mika K. Näin nyt ekaa kertaan Pasin lennättävän minulta hankkimaansa Yak-55M -konetta. Tässä vaiheessa syksyä illat alkavat lyhentyä sellaista vauhtia, että pikapuolin after work-lennätykset alkavat olla tässä, tai sitten pitää suunnata työpaikkaa lähempänä oleville lennätyspaikoille.

11.09.

Oli jälleen kerran päätynyt työpäivän päätteeksi lennättämään Kesäparatiisiin. Auto oli alkuviikosta pakattu täyteen koneista siinä toivossa, että ne kaikki pääsevät jossain vaiheessa ilmaan.

Funcup oli ennättänyt olla ilmassa vasta 8’26” verran, kun kenttälounas alkoi olla valmiina. Ruokapöydästä ei parane myöhästyä :-) Maittavan lounaan päätteeksi lensin vielä samalla akulla 5’43” verran. Kentällä puhalteli aika reipas tuuli, mikä verotti jonkin verran lentoaikaa, kun piti ajella isommilla tehoilla, jotta päästiin vastatuulessa eteen päin. Lensin tyhjiksi kaikki Vellun jäämistöstö minulle päätyneet 3s2650 mAh Zippy-akut seuraavin lenoajoin: 12’06”, 13’03” sekä 13’29”.

Koko illan ajan puhalteli sen verran reipas tuuli, että ei edes kannattanut ottaa ilmaan PA Addictionia, joka on parhaimmillaan pläkätyynessä kelissä ja leijutuksessa. Tuuli meni mennen tullen Addun verkkapuvun takin läpi ja pois lähtiessä alkoi olla jo hieman vilu.

12.09.

Aamu ei ollut kelin puolesta kaikkein lupaavin ja vielä iltapäivällä Vantaan suunnalla oli taivaallaa tummia, sadetta enteileviä pilviä, niin kuin taikaiskusta keli kirkastui. Paikan päällä Kesäparatiisissa olosuhteet olivat sitten jo ihan nimensä mukaiset. Nomen est omen, kuten jo viisaat roomalaiset muinoin sanoivat. Oli tyyntä, lämmintä ja aurinkoista., täällä tarkeni mainiosti paitahihasillaan.

Koska olosuhteet olivat mitä otollisimmat, niin PA Addiction piti laittaa tulille ihan heti. Koneella lentää kaahattin ja enimmäkseen leijuteltiin ja samaan hengenvetoon pitää todeta, että kyllä tämä kone on makea. Kaikki lennot menit kahdeksan minuutin pintaan; 7’56”, 7’48”, 8’01” sekä 8’27”. Lentoajastimen voisi varmaan laittaa huoletta 8 minuuttiin, mutta katsellaan nyt. Lennän konetta siis Tatu 3s1800 mAh -akuilla, joissa riittää mukavasti puhtia sekä ruhtinaalisesti lentoaikaa. Ja mikä parasta; lennon jäjiltä akut ovat ihan viileät.

Illan hitaat vedettiin maittavan kenttäillallisen jälkeen Multiplex FunCupilla. Ennen näitä lentoja olin siistinyt huomattavasti lennokin konehuonetta johtospagetin osalta. Nyt kaikki löysät on otettu pois johdoista ja kaikki on niputettu siististi konehuoneen reunoille. Koneella lennettiin kaksi mustaa kinkkiakkua (3s2200 mAh) tyhjiksi lento- ja moottoriaikojen ollessa seuraavanlaisesti; 15’47/1’53” sekä 15’55”/1’52”. Kyllä oli nautinnollista lentää tälläkin, vaikka alle 50 m piti pysytellä.

15.09.

Lauantaipäivä oli ollut enempi tai vähempi sateinen ihan aamusta alkaen, niinpä lennätykset täällä maalla piti jättää tälle päivälle eli sunnuntaille. Autossa oli Multiplex EasyGlider Pro arki-iltojen lennätyksien jäljiltä.

Nyt sunnuntaina taivas alkoi näyttämään selkiintymisen merkkejä. EasyGlider Pro oli aika pian lentokunnossa ja nyt koneen varustaminen lentokuntoon on paljon kivempaa, kun johtohässäkkä koneen rungossa on saatu siivottua. Olin jo viikolla lataillut Vellun saadut Dualskyn 3s2200 20C -akut #4 sekä #5. Nyt onkin tarkoitus pelkästään testata, onko näistä akuista vielä mihinkään.

Akku #5 olikin varsin positiivinen yllätys; sain sille lentoaikaa reilusti yli 20 minuuttia, tarkalleen ottaen tämän verran: 22’19”/2’37”. En ollut mitenkään varautunut näin hyvään lentoaikaan, joten minulla ei sattuneesta syystä ollut aurinkolaseja eikä virallista lennätyslakkia. Lehtisen kuivurin yllä tuntui olevan kivaa kantavaa keliä, missä vietin aikaa useamman minuutin verran. Mitä ilmeisemmin kuivuri on paahtanut yötä päivää jo pidempään. Tämä oli sangen yllättävä löytö, koska muuten maasto oli varsin märkää edellisen vuorokauden sateiden seurauksena.

Toisella akulla #4 lennettiin vajaa vartti; 14’37”/2’39”. Tämä yksilö oli selkeästi vaisumpi, mitä #5. Otin nämä kaksi yksilöä testiin, koska niissä ei ollut havaittavissa minkäänlaista pullistumaan verrattuna kolmeen muuhun akkuun. Muista kuitenkin näitä kahta akkua ladatessani, että toisen akun keskimmäinen kennon ei ollut ihan yhtä hyvä, mitä loput kennoista.

Kaiken kaikkiaan pääsin kahdella aika vanhalla akulla yli puolen tunnin lentoaikoihin. Kumpikaan akuista ei edes lämmennyt lentojen aikana. Seuraavaksi testataan akut #1-3, onko niistä aktiivikäyttöön. #4 ja #5 pääsevät seuraavaksi PA Addictionin kyytiin, koska ovat rakenteeltaan aika matalia ja saa varmaa helposti ujutettua koneen sisälle.

16.09.

Elämäntapaintiaanien Kesäparatiisi-niminen reservaatti näyttää pikkihiljaa muuttuvan kohti syysparatiisia. Pitkittynyt kesä näyttää vääjäämättä kääntyvän kohti syksyä, mikä näkyy sumun lisääntymisenä.

Forecan tuntiennuste lupasi kyllä paljon selkeämpää keliä, mitä sitten paikan päällä olikaan. Ennusteet ovat aina vain ennusteita. Tästä huolimatta lentokeli oli ihan kohtalaisen hyvä, mitä nyt pilvikatto oli poikkeuksellisen matalalla, just siinä 50 metrissä, mikä max. korkeusraja tällä kentällä.

Minulla oli mukanani PA Addiction sekä Multiplex EasyGlider Pro. Nyt oli tarkoitus lentää Addiction ainakin noilla kahdella kennolla, jotka viikonloppuna totesin varsin toimiviksi maalla EasyGliderin kyydissä. Kennot #5 ja #4 toimivat ihan odotetusti Addictionin kyyditsijöinä, enkä ilmassa tullut sen enempää ajatelleeksi akkuja. Leijutukset , sun muut kommervenkit sujuivat hyvällä suorituskyvyllä ja lentoajat olivat ihan normisettiä mm. Tatuihin verrattuna: #5: 7’27”,V#4 7’20”. Kennoissa on hieman pullistumaa, mutta lentojen päätteeksi ne eivät juurikaan olleet lämmenneet. Uskon, että näillä akuilla saadaan ilmaisia lentoja vielä pitkään. Tein toisella lennolla niin täydellisen laskun kuin tällä koneella vain pystyy tehdä.

Addiction-lentoja päätteeksi ajettiin parit Tatun akut tyhjiksi, samoin kun Vellun akuista #1 ja #2 ihan kylmiltään. Toistaiseksi kaikki lahjoituksena saadut Dualsky 3s2200 mAh 20C -akut ovat pelanneet kuin unelma. Vesa lennätteli ja leijuttelin iso RV8-konettansa. Iltapäivän ja illan aikana ilmankosteus oli melkein käsin kosketeltavissa ja kaikkien ulkona olevat kamat olivat pinnasta märkiä, niin radio, lennokki, talouspaperi plus kaikki muut. T#4: 7’27” T#3: 7’16” V#1: 7’29” V#2: 7’8”

17.09.

Alkuvuodesta maalta tuotu Hobby Kunkun SU-26 -balsa-ARF oli saanut kerätä pölyä suksivarustuksen kera reilun puolen vuoden ajan. Erinäisten tapahtumien seurauksena SU-26 ei koskaan ehtinyt sijaistaa YAk-55M-konetta, vaan se jäi odottamaan ns. parempia aikoja. Edellisenä iltana olin vaihtanut simbat fillareihin ja säädin muutekin setuppia.

PA Addiction piti jättää verstaalle eilisen varsin kostean lennätyksen jäljiltä, sillä vesi perhana oli päässyt uimaan teippisaranoiden alle ja yllätykseksi liima oli vesiluikoista. Se ei auttanut vaikka olin eilen kentällä kuivanut koneen hyvin. Tämän seurauksena toinen siivekelappu roikkui enää työntötangon varassa ja toinenkin oli jo puoliksi irronnut. Onneksi vahinko huomattiin maassa, eikä ilmassa.

Näin ollen tyydyin keskittymään SU-26-koneen uuteen tulemiseen. Lensin aluksi CNHL:n 3s2200 mAh -akut neljän minuutin lenoajalla. Kone lentää ko. setupilla ja APC 12x6E-potkurilla ihan mukavasti. Koneen keulalla oleva Dualskyn moottori on yllättävän äänekäs. Lensin vielä Tatun kennot tyhjiksi sekä pari Vellun kennoista. Jälkimmäisillä kennoilla lentoajastin oli kolmessa minuutissa.

Koneen laskut oliva vielä opettelu asteella. Mikää ei ollut äärimmäisen paha, mutta vaan parista laskusta olisi voinut saada tyylipisteitä. Tiimaa kertyi vähintäänkin 42 minuuttia, mikä on todella hyvä saavutus.

Illan aikana kentältä nousi DC-3, joka veti aluksi pari kierrosta kenttää joen takaa sivuten. Kolmannella kerralla kone sitten teki ylilennon, jota olikin upea katsella. Pian ylilennon jälkeen kone näytti laskeutuvan takaisin kentällä. Kyseessä oli varmaan joku koulutuslento tms, sillä kone pörräsi varsine pienellä alueella.

Lennätyskavereina oli Vesa RV-8:n kanssa sekä Erkki, joka lennättelin Brodakin SV11 -sähköstunttia varsin näyttävästi. Olipa taas huippukiva lennätysilta hyvien tyyppien kanssa!

18.09.

Ajelin taas työpäivän päätteeksi upealle kerhomme lennokkikentälle. Paikan päällä oli suorastaan ruuhkaa, koska Marko ja Vesa olivat ehtineet ennen minua. Markolla oli mukanaan takavuosien balsakone (ARF?); GP:n Easy Sport, joka oli konvertoitu sähkölle sekä joku Hobby Kunkun styrsaraaseri. Tämä oli eka kerta, kun näin Easy Sportin suomen maaperällä. Kone oli kylläkin minulle tuttu MAN:n mainoksista. Vesa lennätteli Avant-sähköpuhkua sekä Fokker Tri Planea, joka on aikamoinen leija lennokiksi. Myös Tauno saapui paikalla uuden Hobby Kunkun Tundran kanssa.

Lensin SU-26-konetta neljän akun verran. Mukanani oli myös GP:n Pikku-Sportti, joka ei tällä kertaa lentänyt lainkaan. Kentällä oli yllättävän kylmä, minkä vuoksi piti lähteä oikeastaan pois kesken kaiken. Su-26 lensi päivän viimeiset lennot jo aika hämärissä olosuhteissa, jolloin kone oli pilvisellä taivaalla aika ikävän oloinen lennätettävä. Tänä yhdessä kylmän kelin kanssa joudutti päätöstäni pakata pillit pussiin ja ajella kotia kohden.

Kentällä oli pitkästä aikaa ja vieläpä arki-iltana todellinen ruuhka. Iltapäivän ja illan aikana oli kuusi konetta ilmassa neljän harrastajan voimin.

22.09.

Tänään oli mitä upein syyspäivä harrastaa. Lämpötila ei päätä huimannut ja yöllä oli ollut jo paikoitellen pakkasta. Päivä avautui aivan tyynenä ja kirkkaalta sekä pilvettömältä taivaalta aurinko paistoi. Mukanani autossa olivat viime viikon peruja SU-26, Pikku-Sportti sekä EasyGlider Pro. Vesalla oli Waco sekä Fokker Tri Plane profiilikone.

Vaihdoin SU-26:n keulalle samaisen APC 11x5,5E -potkurin, jolla on ajanut PA Addictionia. Yritin saada potkurin vaihdoksella pienennettyä virrankulutusta ja siten saada lisää lentoaikaa. Kone lensi ihan ok myös tällä potkurilla, joskin pienemmällä nopeudella.

Lentoon lähdössä en huomannut laittaa ajastinta päälle, vaan tein sen kesken lennon. siinä mentiin sitten hieman perstuntumalla sen suhteen, mitä kone oli ehtinyt olla ilmassa tähän asti. Riski kostautui hieman omaa tyhmyyttäni, kun yritin kuitenkin tavoitella neljän minuutin lentoaikaa. Akku hiipui ilmassa kesken kaiken, minkä seurauksena moottori stoppasi. Akku oli niin loppu, ettei siitä saanut minkäänlaisia tehoja pakkolaskua ajatellen. Kone tuli kuitenkin ihan kauniin näköisesti pyörilleen kentän jakeena olevalla kesantopellolle. Ainoa vaurio oli hennonoloisen hiilikuitulandarin katkeaminen. Vaurio kuitenkin pisti lopun tänän koneen lennätyksillä tältä erää. Onni onnettomuudessa, sillä oli viikko aikaisemmin saanut Kinnasta tilaamani 30-kokoluokan hiilikuitulaskutelineet.

Jatkoin lentoja mukana olleella Pikku-Sporttilla, millä ehdin lentää viisi lentoa. viimeisen lennon päätteeksi sattui sellainen haaveri, että törkkäsin vahingossa varikkopöydällä olevan lähettimen kaasutikkua sillä seurauksella, että maassa oleva kone ampaisi varikko pöytää kohden. Kone kolahti siivestään pöydän jalkaan sillä seurauksella, että siiven etureuna meni hieman ryttyyn, mikä on lähinnä kosmeettinen haitta, jolle ei välttämättä kannata tehdä mitään. Kolaus oli kuitenkin sen verran voimakas, että sen voimasta runko hajosi sen runkokaaren osalta, mihin oli liimattu siiven kiinnityksen levy lyöntimuttereineen.

Eipä tämän miehen koneet tähän lopu. Hätävarana lennättelin EasyGlider Prolla keltaiset 3s2200 mAh Zipyt tyhjiksi. Ensimmäisellä akulla päästiin mukavaan 18’07”/2’39” lento- ja moottoriaikaan. Ei lähtenyt leikkimään ja ajamaan akkua ihan tyhjiin. Seuraavalla akulla päästiin 23”28”/2’15” lentoaikaan. Vanhemman kuusifarmin ja viereisen puidun pellon kohdalla olikin mahtavat nostot, jotka harmi vaan piti jättää käyttämättä loppuun asti säädösten vuoksi. Sillä suunnalla sai kuitenkin hieman maistiaisia ehkä syksyn viimeisistä nostoista.

Parista pikkuhaaverista huolimatta tänään oli varmaankin syksyn viimeisiä, ellei jopa viimeinen kunnon lennäyspäivä mahtavissa olosuhteissä. Huikopalana grillissä tirisi lemon/chili-maustetut broilelin palat, ai että miten oli hyvää. Otin illalla kotona PA Addictionin siivekkeiden saranat työn alle, kuten kuvasta käy ilmi.

23.09.

Tämä päivä ei ollut kelin suhteen eilisen kaltainen lennokkiharrastajan unelmapäivä. Ennusteet lupailivat syksyisiä vesisateita puolen viikon seutuville, niin nyt pitää pörrätä, kun siihen on vielä mahdollisuus. Vesa olikin tullut paikalla jo hyvissä ajoin ennen minua. Eilinen kalusto oli pajalla fiksattavana. SU-26 odottaa vielä uusia laskutelineitä ja ehkäpä vielä wheel pantsejä sekä Pikku-Sport saa pätkän uutta balsaa pohjaan. Nyt oli ensisijaisesti tarkoitus koeponnistaa PA Addiction uusien teippi- tai oikeastaan kontaktimuovisaranoiden kera.

Ennen lentoa jouduin hieman säätämään siivekelappujen työntötankojen pituuksia, jotta niiden keskitys olisi niin neutraalilla kuin mahdollista. Tänään oli hieman tuulisempi päivä, mitä eilinen. Tärkeintä on nyt saada Addiction ilmaan ja trimmeihin. Ensimmäisellä lennolla jouduin hieman säätämään siiveketrimmiä, muuten kone lensi kuin unelma tuulesta huolimatta. Leijutus onnistui ihan mainiosti tälläkin kelillä.

Lensin koneella kaiken kaikkiaan kuusi lentoa seitsemän minuutin nimellisellä lentoajalla. Tatun kennoilla tämä ei ole koskaan ollut ongelma ja tuntuu, että kapasiteettia jää vielä akun pohjalle lennon päätteeksi. Dualskyn 3s2200 mAh #5 tuntui väsähtäneen jo kotvaa ennen ajastimen täyttymistä. Kone oli parasta ottaa laskuun heti. Samaa akkusettiä oleva #4 tuntui paljon pirteämmältä tapaukselta. Plakkariin pläjähti vajaa kolme varttia laadukasta 3D-kaahausta ja kohellusta. Ei että miten tämä tekee hyvää :-)

Tärkeä osa lennätystä on luonnollisesti laadukas ja maistuva kenttälounas leiritulen äärellä. Tällä kertaan tarjoiltiin lempeän pippurista kanan rintafilettä.

24.09.

Jos eilinen oli harrastajan kannalta ja sään osalta ns. rospuuttopäivä, niin tänään oli puolestaan yhtä huikean hieno keli, mitä oli sunnuntaina. Luvassa oli siis lämpöä, aurinkoa sekä lempeitä tuulia. Onneksi pääsin irtautumaan töistä jo hyvissä ajoin ja auton nokka suunnattiin kohti Kesäparatiisia.

Nyt oli mitä oivallisin keli rouhia PA Addictionilla mielipuolista 3D-lentoa. Lensin viisi akullista laadukasta ja ennen kaikkea kehittävää leijutusharjoittelua ilman mitään gyroja. Lahjattomat treenaa, näin se menee. Olen tahkonnut samaa hommaa vuosikaudet Hobby Kingin Epp-Yak 54 -koneella hmm.. aika välttävin tuloksin. Toki homma on edennyt ja vanha koira on sitkeällä harjoittelulla jotain uutta oppinut, pysyypä dementia poissa, kun koko ajan haastaa, silmää, kättä sekä aivoja. Nyt käsissä on varta vasten 3D-lennätykseen suunniteltu kone, niin homma on alkanut toimia jo ihan itsekseen.

Ennen makoisan maittavaa grillilounasta ajoin aika olemattomassa tuulessa viisi akullista, loput akut hieman myöhemmin aivan rasvatyynessä kelissä, kun masu oli ensin saatu täyteen. Tarkkailin ennen kaikkea vanhoja lahjoituksena saatua Dualskyn 3s2200 mAh -akkuja. Pienistä pullistumista huolimatta #1-4 pistävät hyvin kampoihin uutena hankittuihin 3s1800 100C -Tatuihin verrattuna. Lentojan umpeuduttua kone ampuu vielä ihan kiitettävästi täydellä kaasulla. Akku #5 on selkeästi heikoin lenkki, vaikka silläkin saa kuusi minuuttia tiimaa.

Lennätyskaverina oli Vesa ja jossain vaiheessa myös Erkki saapui paikalle. Vesa lennätteli pientä Hobby Kingin styrox warmlineria Super Kinetic Sport Glider; kv. 815 mm/32", joka koostaan huolimatta oli varsin liukkaan oloinen peli. Toisena koneena Vesalla oli iso Sbach, joka leijui ja pyöri hienosti osaavan lennättäjän näpeissä.

Erkki lennättelin alkajaisiksi Hobby Kingin MX2 3D Epp-konetta; kv. 955 mm. Myöhemmin lensi Brodakin SV-11 siimastuntti varsin hienosti.

Lennätyksen lopuksi tarinoitiin kavereiden kesken iltahämärään asti. Sunnuntai oli yhtä upea lennätyspäivä, mitä tämäkin. Joka kerta puhutaan, että varmaan just tämä päivä oli lämpimin ennen ensi kesää. Jostain näitä kauniin lämpöisiä päivä aina vaan riittää ja me harrastajat nautimme niistä.

Viikonloppu 28.9. - 29.9.

Olin jo eilen illalla lataillut lahjoituksena saadut vielä ihan iskemättöminä myyntipakkauksissa olevat Hobby Kingin 4s1300 mAh Nanot ja parit isommat 3s2200 mAh Nano ja sininen perusturnigyn. Laturiin iskiessä 4s-akut tuntuivat olevan erittäin hyvin balanssissa.

Nyt maalla olikin tarkoitus koeponnistaa nämä akut. 4s-kennot menevät tietysti Hobby Kingin Epp Yak-54 -lankkurunkoiseen koneeseen, johon olin aiemmin viikolla tehnyt uudet kunnolliset laskutelineet. Lauantaina iltapäivästä ei enää satanut, joten tuli oiva tilaisuus lennätellä ilmojen persduunaria, elikäs Epp Yak-54 -konetta.

Kaikki kolme akkua kestivät mainiosti normikaahauksen ja leijutuksen siinä, missä kaikki muutkin uudemmat akut. Uusilla laskutelineillä sain koneen hienosti laskuun sänkipellolle. Lentojen päätteeksi ei ollut havaittavissa minkäänlaista lämpeämistä saati akkupaketin pulistumista. Voin siis todeta, että hyvää tavaraa olin saanut ilmaiseksi.

Sunnuntaina oli heti aamusta tosi sankka sumu kulmakunnan yllä. Aamu edetessä oli jännä efekti, kun maan rajassa leijui vielä sankka sumu, mutta se yläpuolella oli jo kirkas ja aurinkoinen taivas. Aika pian loppukin sumusta haihtui taivaan tuuliin.

Lähdin ensimmäisellä lennolle EasyGliderilla 3s2200 Nano, jolla sain tiimaa 19’09”/1’52”. Ensivaikutelma tästä Nano-akusta oli se, että olisikohan pientä väsähtämistä havaittavissa. Oli niin tai näin, tällä akulla saatiin syksyisessä kelissä ihan riittävästi tiimaa.

Lensin seuraavan lennon sinisellä perusturnigyllä, joka vaikutti olevan aika lailla samanlainen, mitä ensimmäisellä lennolla lennetty vastaavan kokoinen Nano. Ensimmäisellä moottorivedolla satuin ilmeisesti osumaan jonkun haukan reviirillä, kun komea lintu nousi jostain katsomaan, että millainen tunkeilija siellä oikein on. Aika pian linnun mielenkiinto loppui ja se katosi yhtä salaperäisesti kuin oli ilmestynytkin. Jostain käsittämättömästä syystä tälläkin kelillä tuntui löytyvän nostoa Kukkula - Lehtinen -suunnalta, missä oli tietty kiva kruisailla ja tappaa aikaa. Kellot seisahtuivat aikaan 20’12”/1’52”.

01.10.

Olin töiden jälkeen menossa jälleen kerhomme lennokkikentälle. Onneksi olin ottanut mukaani lämmintä vaatetta, sillä lämpötila oli pudonnut n. 10 C sitten viime viikosta, jolloin se hipoi vielä lähes +20 C. Talvi alkaa vääjäämättä olla tässä ja nyt. Lennätyskaverina oli kukapa muu kuin Vesa.

Alkulämmittelynä lensin Hobby Kingin Epp Yak-54 vanhat +10 vuotta vanhat 4s Nanot ja perus-turnigyt tyhjiksi. Ainoalla Nanolla ja toisella perus-turnigyllä saatiin nippa nappa neljä minuuttia täyteen. Toisen 4s1600 mAh -akun kanssa alkoi olla hyytymisen oireita kolmen minuutin lennon jälkeen. Mitäpä tästä, ajelen nämä kaikki kolme akkua loppuun niin kauan, kun niistä saa sen verran kapasiteettia ulos, että lentoajat ovat yli kolmen minuutin.

Lensin seuraavaksi viime perjantaina lahjoituksena saadut 4s1300 mAh Nano-akut. Vielä viikonloppuna akuissa tuntui olevan mainiosti potkua, kun lennättelin samaa konetta maalla. Nyt akuissa tuntui olevan hyytymisen merkkejä kun lähestyttiin neljän minuutin nimellistä lentoaikaa. Olihan nyt aika viileää, eikä akut olleet missään esilämmityksessä ennen lentoja. Mutta tarkkaillaan tilannetta ja lennetään näilläkin niin pitkään, kuin voidaan. Ilmaisissa akuissa ei ole valitusoikeutta.

Tässä välissä olikin jälleen maittava kenttäpäivällinen vuorossa. Muutenkin istuskelu pallogrillin äärellä teki hyvää; kroppa lämpenee taas hetkeksi. Sitten jaksaa ja tarkenee taas lennättää.

Lentää kaahasin ja leijuttelin seuraavaksi PA Addictionia viime ja tämän syksyn lahjoituskennoilla. Hyvää ilmaista kyytiä. Kolmannen lennon aikana koneesta alkoi kuulua jotain outoa resonoivaan ääntä. Pienensin nopeutta, jolloin ääni loppui. Hiljaa ja matalalla lennettäessä koneen kevennetty moottoripukki päätti kuitenkin räjähtää ilmassa. Moottori näytti putoavan jonnekin. Kone liiteli yllättävän hyvin ilman moottoria, joka löytyi kentältä samoin kuin liimauskelvottomaksi räjähtänyt moottoripukki. kyllä tämä tästä korjataan, joka varaosana saatavalla moottoripukilla tai itsetehdyllä. Harmi vaan, kun kone levisi ilmassa näin. Pitää miettiä, jos investoisi ihan uuteen yksilöön kaupan hyllyltä. Johan tässä on tullut korjattua vuosikaudet kaiken maailman vanhoja paskoja ihan riittämiin. Taidan kirjoittaa Joulupukille…

04.10.

Olin hätäisesti käyttänyt isoa Sbach 342 XL-konetta ilmassa jo 04.07., jolloin kone oli vielä puolivalmis mm. laskutelineiden kunnollisten kiinnitysten osalta. Kelikin oli koelentopäivänä tosi tuulinen ja saatuani koneen ilmaan, ensimmäinen ajatukseni oli, miten saan sen ehjänä alas.

Olin nyt vihdoin saanut laskutelineet kunnolla kiinni, samoin kuin sivuperäsinservon kiinnitys oli nyt tehty tukevasti. Tällä kertaa mukanani ei ollut muita koneita, jotta voin kunnolla keskittyä tähän RC Factoryn Sbach XL-koneeseen. Vaikka tuuliolosuhteet olivat tällä toisella koelentolla ihan eri maata heinäkuuhun nähden, niin alussa oli aika taistelua koneen saamiseksi trimmeihin. Enimmäkseen oli trimmattavaa siivekkeissä sekä korkeusperäsimessä. Kun trimmit oliva kohdillaan, niin sitten alkoi herkuttelu.

Voi mahdoton, miten kiva lennätettävä tämä kone onkaan. Se pysyy ilmassa todella pienellä nopeudella ja poropeukalo saa sen hienosti leijumaan. Lensin 3s2200 mAh DualSkyn akuilla kolme seitsemän minuutin pintaan kestäneitä hienoja lentoja. Koneen ottaminen laskuun oli helppoa kuin heinän teko. Neljännnellä lennolla tuli pelleiltyä liian matalalla, mikä pääsi kostautumaan pienenä tonttauksen. Moottori irtosi nätistä “tuliseinän” kera. Myös nokan paksut ja harmaat epp-palat katkesivat tai murtuivat osin. Tätä kirjoittaessa kone taas kasassa, enää moottori pitää ruuvata paikoilleen.

12.10.

Kaivoin maalla majailevan 4t-Junnun naftaliinista ja virittelin koneen lentokuntoon. Alussa oli säätöongelmia koneen kanssa, moottori ehti sammua pariin otteeseen just siinä vaiheessa kun olin heittämässä konetta lentoon. Veivasin neulan kiinni, mistä avasin sitä kolme kierrosta käynnistystä varten. Ennen heittoa laitoin neulaa puoli kierrosta kiinni. Moottori kävi armottoman rikkaalla koko lennon ajan. Tämän lisäksi levoton tuuli höykytti konetta aika lailla. Moottori sammuikin sitten 7’23” mittaisen lennon jälkeen. Tankin pohjalla oli vielä sentin verran polttoainetta, joten todella rikkaalla ollaan tankin sisältö taivaan tuuliin päästelty.

13.10.

Nyt sunnuntaiaamu avautuin kuulaan kylmänä ja lämpötila oli jokusen asteen pakkasen puolella. Nämä olivat nyt ensimmäiset aamupakkaset tänä syksynä. Ulkona piti olla jo pipo päässä ja hanskat kädessä. Ilma oli täysin tyyni ja mitä upein auringon nousu oli seuranain kun alottelin ensimmäisi pakkaslennätyksiä.

Moottori lähti tänään jo helpommin käyntiin, kun sitä oli jo eilen rassattu. Neula oli auki enää 1¾ kierroksen verran. Näillä säädöillä olikin sitten nautinnollista lennätellä pläkätyynessä kelissä kilvan nousevan auringon kanssa. Aamunavaus kesti 15’08”, mikä oli ihan kohtalainen lento näin pienellä tankilla.

Lensin toisen lennon prikulleen samoilla säädöillä. Tällä kertaa moottori ehti käydä puksuttaa 19’04” verran, minkä päälle kaarreltiin kaikessa rauhassa kellon seisahtuessa aikaan 20’37”. Nelitahtien kanssa olen havainnut sellaisen asian, että samoilla säädöillä lennettäessä ensimmäinen lento on useimmiten sitä seuraavia selkeästi lyhyempi. Näpin olivat aika kohmeessa vaikka lennätin konetta aika paksuilla työhanskoilla. Kroppa on vielä selkeästi kesässä, mutta pakko sitä on sopeutua ovella olevaan talveen.

18.10.

Kävin nopsaan työpäivän jälkeen koelentämässä Sbach 342 XL -koneen kolmatta kertaa tänä vuonna. Koneen moottori irtosi varsinaisella koelennolla tämän kuun alkupäivinä. Koneen vauriot oli korjattua varsin nopeasti parissa illassa. Sitten löysin lähes tulkoon epp:n kanssa sävy-sävyyn akryylimaalia keskustan askarteluliikkeestä, niin liimaukset sai hyvin näppärästi piiloon.

Kentällä puhalteli ihan reipas talvea enteilevä kylmä tuuli ja oma vaatetus ei ollut optimoitu lennätystä varten. Olin ladannut vain maltillisesti kaikki neljä Tatun 3s1800 mAh akkua. Ensituntuma koneeseen pikkuremontin jäljiltä oli varsin hyvä, ihan kuin mitään haaveria ei olisikaan koskaan tapahtunutkaan. Kone lensi tuulessa vakaasti vaikka kädet olivat irti ohjaimesta. Leijutus sujui ihan mallikkaasti vaikka tuulta oli kohtalaisesti. Vahingosta viisastuneena (?) jätin liian matalalla pelleilyt tällä kertaa välistä ja niinpä tyydyin lennättämään konetta riittävän korkealla. Lentoajastin oli säädettyä 10 minuuttiin, mikä oli turhan yläkanttin. Joka tapauksessa neljällä akulla tuli tiimaa vajaat 40 minuuttia, mikä on todella hyvin. Otin kaikki laskut erityisen suurella huolellisuudella ja niinpä tyylipisteitä tuli ovista ja ikkunoista.

20.10.

Olin Talosaarentien lennokkikentällä Sbach 342 XL -koneen kanssa hieman ennen puolta päivää. Parkkipaikka oli jo vuodenaikaan nähden hyvin märkä ja varsin saviseksi sotkettu. Sain autoni kuitenkin sujuvasti parkkiin keskemmälle nurmea. Itse kentän nurmikko oli vuodenaikaan nähden todella hyvin voivan ja vehreän näköinen.

Tuuliolosuhteet olivat kentällä hyvin vaihtelevat; välillä oli lähes tulkoon täysin pläkä, sitten taas hetken päästä tuulipussi oli kuin pellistä tehty. Sbach XL lenti nyt tällä kentällä ekaa kertaan sitten ensimmäisen koelennon, joka lennettiin todella tuulisissa ja surkeissa olosuhteissa. Keli oli sen verran pomppuisa, että lensin vain kaksi akullista. Parkkipaikka alkaa olla nyt tässä vaiheessa vuotta sen verran löysää, etten viitsi ottaa riskiä, että auto pitäisi taas kerran hinauttaa. Pitää lennättää muualla, kunnes maa taas routaantuu.

26.10.

Näin rospuuttoaikana ja päivän valoisan ajan lyhentyessä talvea kohden mentäessä, lennätykset jäävät vääjäämättä viikonloppuihin. Olimme maalla tänään jo hyvissä ajoin aamupäivällä ja niinpä ns. talon työt saatiin vastaavasti aikaisin pakettiin. Iltapäivällä olikin sitten aikaa pöristellä kaikessa rauhassa aivan pläkätyynessä kelissä.

Virittelin Wara-Junnun lentokuntoon elikkäs vani akku sisään ja tankki tankki täyteen. Siipi kiinnitetään Tokmannilta ostetusta n. 5 mm läpimittaisesta kumikäydestä, joka on osoittautunut varsin päteväksi kuminaurujen korvaajaksi. Ainoa miinuspuoli kumiköyden kanssa on visuaalisesti rumaksi jäävä liitoskohta, mutta mitäpä siitä, kun siipi pysyy hyvin paikoillaan.

Ensimmäinen lento jäi aika lyhyeksi. Tiimaa tuli karvan alle varttitunti; 14’42”, josta moottori papatti 13’50” verran. Lennon päätteeksi 300 ccm tankki oli vielä puolillaan polttoainetta. Moottorin sammumisen syyksi paljastui polttoaineletkun irtoaminen kaasuttimen nipasta.

Varikolla kone tankattiin uudelleen ja nyt tällä kertaa päästiin kunnon old timer-lentoon reilusti puolen tunnin rajan ylittävällä lennolla 38’51” (36’45”). Moottorin sammuessa kone oli aika korkealla ja ihme ja kumma, niin tällaisessa tasaisen harmaassa ns. lonkerosäässä liideltiin lähes kahden minuutin verran!

Toisella lennolla ajettiin paljon reippaamalla kaasun käytöllä, mikä näkyi hieman lyhyempänä lentoaikana; 36’08”( 33’42”). Iltapäivän aikana kokonaistiimaa kertyi 89’41”, jolloin päästiin 19 s vaille puoleentoista tuntia, mikä on kyllä vallan mainiosti tässä kohden vuotta.

9.11.

Tässä vaiheessa vuotta lennätellään enää viikonloppuna, koska arkisin normityöpäivän jälkeen valoisaa aikaa on niin vähän, ettei millään enää ehdi. Nyt kansallisena Loneko-päivänä keli oli ihan nimikkopäivänsä mukaista; tasaisen harmaa pilvikaton ollessa hieman puunlatvojen yläpuolella. Ainoa positiivinen puoli asiassa oli täysin pläkä keli.

Huonosta näkyvyydestä ja matalasta lentokorkeudesta huolimatta vedin Wara-Junnulla ihan mukavan oloisen lennon; 39’47” (38’38”). Hieman korkeammalla lennellessä kone hävisi aika helposti pilveen, mutta nämä old timerit ovat siitä kivoja koneita, että niitä voi huoletta pyöritellä aika matalalla ja pienellä alalla. Koska sain ensimmäisellä lennolla kivasti tiimaa ja kelin ollessa, mitä on, en viitsinyt tahkota tänään tämän enempää.

10.11.

Ajelin aamusella pahimman pimeyden väistyessä pitkästä aikaa Forssan lentokentälle. Matkussa oli ihan eilisen kaltainen hernerokkasumu. Mukana oli Helsingin hangaarin Sbach 342 XL epp-lankkukone Vellun harrastejäämistöstä. Harrasteolosuhteet olivat prikulleen eilisen kaltaiset, mutta onneksi tätä konetta voi pyöritellä vielä matalemmalla ja pienemmällä alalla, mitä Junnua.

Lensin Dualskyn 3s2200 mAh akuista numerot 2-5 käänteisessä järjestyksessä. Kone debytoi mun omistuksessa ekaa kertaa Forssassa tai ylipäätään asfaltilla. Hyvinpä kone toimii myös asfaltilta, vaikka nurmikenttä on kyllä paljon mieluisampi ja armeliaampi.

Ensimmäinen lasku oli kaikista huonoin, joskin ihan säädyllinen, mutta kun kriteerit ovat kovat, niin minkä sille voi. Yhdessä nousussa kone lähti asfaltin reunustan heinät pöllyen ilmaan. Laskun jälkeen sitten huomasin, että joku heinä oli napannut sen verran korkeusvakaajan keventäjään sillä seuraksella, että sen puoleisen korkeusperäsimen epp-saranlinja oli lähestulkoon kokonaan repeytynyt irti. Lennot oli parasta lopettaa tähän. Tämän saa siististi korjattua silikonilla.

Vaikka aamusella kaikki paikat olivat märkänä vettä tippuen, niin silti auton lämpömittari näytti menomatkalla -0,5 C. Neljän lennon päätteeksi huomasi pitkästä aikaa, että siiven etureuna oli kerännyt jäätä. Olen kerran aikaisemmin törmännyt samaa ilmiöön, kun olen lennätellyt kovassa sumussa ulkolämpötilan ollessa lähes nolla.

24.11.

Viikolla nimikomyrsyni oli pyyhkäissyt ainakin etäläisen Suomen ylitse tuoden maahan kauniin lumipeitteen. Nyt piti kuitenkin päästä korkkaamaan talven esinlumet, sillä ensi viikon sääennusteen perusteella ne voivat olla myös viimeiset sekä ainoat lumet vähään aikaan.

Saavuin aamuvarhain aamun hämärän väistyttyä Forssan lentokentälle. Kova tuuli jo heti näin aamusella, mikä pääsi hieman yllättämään tehden -2 C pikkupakkasesta paljon purevamman. Tuulen suunta oli aavistuksen verran vinosti lämpövoimalaitoksen piipun suunnalta. Wara-Junnun OS26 FS käynnistyi helpolla ja käydä puksutti varmatoimisen oloisesti. Kentällä asfaltin päälle oli kerääntynyt ehkä viitisen senttiä lunta. Jossain sähkölinjojen takana sänkipellolla oli valkohäntäpeura mutustelemassa aamupalaansa.

Junnu lähti heittolähdöstä hienosti lentoon. Aika pian kävi selväksi, että pilvikatto oli todella matallalla ja arviolta 50 metrin korkeudella kone oli enää epätarkka hahmo jossain sumupilvien seassa. Matalalla lennättelyssä on oma viehätyksensä, joten pöristelin hiljaa ja matalalla 35’02” (33’44”).

Ennen toista lentoa tankattiin kone Optifuelin kaltaisella polttoaineella ja pilotti kuumalla kahvilla termospullosta. Sää oli aika jännää nyt aamulla toisen lennon aikana pilvikatto ikään kuin laski siitä, mitä se oli ensimmäisellä lennolla. Lennon alussa kentällä vallinnut navakka tuuli piti kelin varsin koleana. Nyt pellolle oli ilmestynyt lisää peuroja. Siellä oli jo kolme yksilöä pursekelemassa kylmää ja kuivaan sänkeä. Jossain vaiheessa ne ehkä pelästyvät jotain ja säntäsivät juosten kohti Loimijokea.

Sitten jossain vaiheessa säässä tapahtui käänne; sumu/usvapilvet haihtuivat taivaan tuuliin sekä tyyntyi. Lennon loppupuolella vallitsi jo täydellinen old timer -keli; oli tyyntä sekä aurinko paistoi siniseltä pilvettömältä taivaalta. Tällä lennolla hätyyteltiin jo kolmen vartin rajaa lentoajassa; 42’47” (41’44”). Vaikka lennon päätteeksi olikin mitä parhain keli, piti lopetella, koska pilotti alkoi olla jo hieman kohmeessa ja toisaalta tiima ehti kertyä 77’49”. Olipa tosi hieno talvilennätyksen avaus.

01.12. Green fields

Tässä ollaan pitkään odoteltu edes jonkin sortin säädyllisiä lentokelejä. Kävin jo eilen tsekkaamassa tilanteen Kesäparatiisissa, mutta matkalla alkanut tihkusade ei missään vaiheessa osoittanut laantumisen merkkejä, sen sijaan sade yltyi. Enpä viitsinyt edes paistaa makkaroita vesisateessa.

Olin aamupäivällä ulkoilemassa Talosaaren lähimaastossa ja matkalla parkkipaikan tilanne oli niin märkä ja liejuinen, ettei juurikaan tehnyt mieli kokeilla jääkö auto sinne jumiin vai ei. Jatkoin suosiolla matkaa Kesäparatiisiin, jossa kuulemani mukaan wacoilija päivysti.

Mukanani oli Multiplexin FunCup, joka on päässyt keräämään pölyä parin viime kuukauden ajan. Nyt onkin korkea aika puhaltaa pölyt taivaan tuuliin. Paikan päällä oli jonkin verran tuulta, eikä kelikään ollut kovinkaan kummoinen, mutta kuitenkin eilistä parempi. Funkupin ensimmäinen lento oli aikamoista höykytystä. Kone eteni täydellä kaasulla kuitenkin vakaasti vastatuuleen. Lasku hieman hirvitti etukäteen, mutta se oli varsin onnistunut olosuhteisiin nähden. Varikkopöydällä tutkiessani konetta, huomasin, että siiven etureuna oli 3-4 mm normaalia korkeammalla. Tämä jo mikä selittää koneen outoa käytöstä ilmassa.

Ennen seuraavaan lentoa katsoin, että siipi on kunnolla kiinni rungossa, eikä mitään asetuskulman muutosta ollut havaittavissa. Toisen lennon lähdössä kone pääsi kuitenkin kippaamaan nokalleen sillä seurauksella, että potkuri meni poikki sekä moottorin akseli pääsi vääntymään. Illalla sovitin jo uuttaa moottoria koneen keulalle, kuten kuvasta huomaa.

06.12.

Tänään Suomen 107. itsenäisyyspäivänä oli syytä olla sen verran isänmaallinen, että kävin tekemässä Talosaaren lennokkikentällä pari valvontalentoa multiplexin FunCubila. Kenttä ja ennen kaikkea parkkipaikka olivat jo talvikunnossa. Pääasia oli, että parkkipaikka kantoi jälleen auton painon ilman pelkoa kiinni juuttumisesta.

Kentällä oli muutama sentti lunta, joten olosuhteet olivat kauniin talviset. Tuulta oli ikävän paljon, mutta eipä se koskaan meikäläistä ole haitannut. Lensin koneella reippaassa tuulessa pari lentoa. Valtakunnassa ja kentällä oli kaikki hyvin; ei näkynyt vihulaisia, desanttaja, eikä kerhoon kuulumattomia pummeja.

07.12.

Kanta-Hämeen suunnalla koko lauantai oli läpiharmaa päivä, minkä lisäksi taivaalta tuli lähes koko ajan pientä enemmän tai vähemmän jäätynyttä tihkusadetta. Kelin hieman parantuessa pöristelin FunCubilla nyt ensimmäistä kertaa täällä landella. Lensin iankaikkisen vanhoilla 3s2650 mAh akuilla 10’16” ja 11’46” mittaiset lennot. Pari akkua jäi vielä käyttämättä.

08.12.

Katselin jo eilen varsin toiveikkaina tämänpäiväistä Forecan tuntiennustetta, joka lupaili korkeintaan 1 m/s, mikä olisi varsin passeli keli rentouttavaan old timer -pöristelyyn. Pakkasin vielä hämärän hyssyssä autooni FunCubin ja Wara-Junnun. Enpä olekaan pitkään aikaan mennyt kahden lennokin kera forssan lentokentälle.

Lentelin aluksi FunCubilla eiliseltä käyttämättömiksi jääneet kennot joilla molemmilla lennettiin vajaat 7 min lennot #2: 6’38” sekä #4: 6’43”. Keli oli pilvistä, harmaata ja täysin tyyntä. Pakkasta oli varsin sopivasti parin asteen verran. Eilisistä akuista terävin puhti oli jo poissa, minkä huomasi siinä että tehot eivät oikein riittäneet lentoonlähtöön “sileänä” parin sentin lumesta, vaan piti ottaa laipat käyttöön, että päästiin ilmaan. Näin kävi molempien akkujen kanssa. Lentoajoissa päästiin kuitenkin 4-5 minuutin tuntumaan #1: 4’05” sekä #3: 5’45”. Viimeisen lennon aikana koneesta kuului outo sivuääni, mikä hieman huolestutti. Lennon päätteeksi syyksi paljastuin akun tasuriliittimen hinkkaaminen moottorin pyörivään kelloon. Liittimestä muovin oli päässyt sen verran kulumaan pois, että metallinen kontakti oli osin paljaana. Tämä ei kuitenkaan haitannut balanssoivaa latausta.

Laittaessani Wara-Junnua lentokuntoon, jostain harmauden keskeltä alkoi kuulua helikopterin lähestymistä ennakoiva ääni. Äänilähteeksi paljastuin Rajavartiolaitoksen Super Puma, joka pyyhälsi jossain Loimijoen tuntumassa keskustaa kohden.

Otin tämän jälkeen Wara-Junnun ilmaan, jolla pöristelin talviolosuhteisiin nähden mahtavan mittaisen lennon 52’05” (51’18”). Koko lennon aikana Super Puma leijui Forssan yllä. Ihan kentältä katsottuna kirkon oikealla puolella, jossain vaiheessa sitten Finlaysonin piipun ja kirkon välissä. Välillä Super Puma katosi kokonaan horisonti taaksen, liekö sitten laskeutunut, vai oliko muuten kauempana.

Siinä vaiheessa kun koneeni oli ollut ilmassa noin kolme varttia, niin Super Puma pyyhälsi takaisin päin kentän päätyä hipoen. Nämä ammattilaiset eivät pahemmin ilmoitelleet mitään Forssan taajuudella, vaikka ihan varmasti huomasivat meikäläisen paloauton värisestä takista valkoista kentää vasten. Alkuviikosta Forssan Lehti tiesi kertoa, että heko avusti jonkun kadonneen henkilön etsinnässä. Toivottavasti etsinnät tuottivat tulosta.

Päivän toiselle ja samalla viimeiselle lennolle kertyi pituutta aivan ennätyksellisen paljon talviolosuhteissa. OS 26 FS käydä papatti 57’01”. Hieman hymyilyttää Kimmo-vainaan muutaman vuoden takaiset nettisolvaukset, missä hän haukkui helsinkiläisiä hessuhopoja, jotka eivät osaa edes moottoria säätää. Tämä Hessu Hopo häyttyyteli maagista tunnin haamurajaa, joka ei ihan mennyt tällä lennolla rikki, mutta ei paljoakaan puuttunut; 59’37”. Tässä vaiheessa alkoi vilu jo hiljaksiin hiipiä puseroon, ja nyt olikin hyvä lopetella erinomaista harrastepäivää.

18.12.

Voin vain suureksi ilokseni todeta, että toissa vuotista SIL:n valokuvakilpailuun lähettämääni kuvaa; "Talosaaren auringonlasku", joka itse asiassa pääsi peräti Top 10-lisatalle, on käytetty varsin näyttävästi SIL:n uusituilla nettisivuilla:

24.12.

Joulupukkia odotellessa ja kinkun kypsyessä, ikuisen pikkupojan piti käydä purkamassa joulun odotuksen jännitystä rentouttavalla old timer pöristelyllä. Nämä koneet ovat siitä näppäriä, etteivät ne tarvitse mitään pitkiä manööreverjä ennen lennätystä. Ainoastaan vastaanottimen akku paikoilleen, tankki täyteen menovettä ja siipi kiinni, sitten saakin jo päräyttää Pikku-Ossin käyntiin ja viskata koneen taivaan tuuliin.

Viikonlopusta asti Kanta-Hämeessä on ollut aika surea talvikeli, jos ylipäätään talvesta voidaan edes puhua. Lauhat kelit, sankat sumut ja ajoittaiset tihkusateet ovat pitäneet huolen, ettei ilmaan olla päästy. Tänään jouluaattona oli kohtalainen keli, olosuhteisiin nähden. Oli mukavan tyyntä, mutta sankka sumu rajoitti lennätyksen hyvin matalalle, eikä vastaavasti kovinkaan pitkälle voinut lentää. Olosuhteet eivät juurikaan haittaa meikäläistä. Vetelin Junnulla pinnoissa 39´24" mittaisen lennon. Tämän jälkeen kelpaa kyllä odotella jo joulupukkia. Jospa se toisi vaikka uuden ARF-lennokin kiltille Jarille?

27.12.

Tänään oli ehdottomasti Jouluviikon paras aamu; vihdoinkin oli pikkupakkanen, sumu oli hälvennyt, taivas oli kirkas, aurinko paistoi sekä oli ennen kaikkea täysin tyyntä. Näistä lähtökohdista ei keli juurikaan enää parane. Wara-Junnulla nautiskeltiin huippukelissä reilusti yli tunnin mittaisella lennolla; 62'55", josta moottoriaikaa oli myös maagisen tunnin haamurajan paremmalla puolelle menevä lukema: 61'16". Tämä oli mitä todennäköisemmin tämän vuoden viimeinen lentoa Forssan suunnalla. Toivottavasti kelit olisivat vielä suosiollisia kotikulmilla vuoden viimeisten päivien osalta.

---

Valitse:

RC-päiväkirjan alkuun Seuraava vuosi Edellinen vuosi

---